sunnuntai 6. toukokuuta 2012

The end of the era and the beginning of the new

Mä oon ollu aika ulalla viime ajat. En oikein osaa pukea sanoiksi tätä kaikkea, mutta mun sisällä myllää tunteita laidasta laitaan. Mietin teinkö oikein, mietin teinkö väärin. Välillä ihan arkisissa jutuissa, kuten tiskatessa alan itkeen kun lapsi, jolta on viety tikkari. Siinä mä hajoilen ja tuntuu ku tarkkailisin itteeni katosta. 


On mulla välillä helpottunutkin olo, mutta eihän erot koskaan ole helppoja. Moni varmaan luulee, että tää on mulle piece of cake, mähän tän päätöksen tein. Mut ei, sisältä oon ihan palasina. Pitää vaan nyt keskittyä viimeseen työssäoppimis kuukauteen, koska kesäloman ajan mun on osattava asentaa ja huoltaa vetureita, koska siitähän mulle maksetaan.


Kaiken tän kamaluuden, surun, ahdistuksen ja epätoivon keskeltä paistaa aurinko. Mä tunnen eläväni taas. En mä itteeni voi huijata. Oon oikeesti tosi tyytyväinen mun koulunkäyntiin ja tohon kesätyöhön Valtion Rautateillä. Oon ylpee ittestäni, vihdoin. Mua on kalvanu monet asiat, ollut kuin hirttoköysi kaulan ympärillä. Mä oon oottanu vaan et tuoli mun jalkojen alta lipee ja köysi kiristyy. Kyllähän se pohja multa putosikin, mutta köysi oli elämää heikompi. Mä voitin. Mä vittu voitin.


Mulla alkaa vika vuosi amista ens syksynä, heti töiden perään. Mä voin keskittyä siihen ja itteeni. En jaksa murehtia suhdeasioita, ne saa mun pään niin sekasin. Mua jännittää mitä seuraavien vuosien aikana tapahtuu, ne on mun elämäni kannalta ratkasevat vuodet. Valmistunko ajallaan? Saanko töitä ja mistä? Kenen kanssa mä elän? Missä mä asun? Onko mulla edelleen samat ystävät tukena ja missä ne asuu? Ennen kaikkea, elänkö minä?


Taivas on tällä hetkellä mun tukan värinen. On tulossa kesä. Oon niin kesäihminen. Miten ihanaa on maata vihreellä nurmella tai rannassa ilta-auringossa ja antaa tuulen hivellä ihoa. Saa olla vapaa, ei tarvitse miettiä mitään. Mä odotan mökkikautta. 


Rakastakaa toisianne, älkää tehkö virheitä mun perässä. Puhukaa toisillenne, älkääkä vaietko, niinkuin minä. Kunnioittakaa lähimmäisiä, niinkuin minä ystäviäni. Olen kuin kuu, joka ei hehku ilman aurinkoa. Te olette mun auriko.


<3:lla PIUSA

Elämästäni kiinnostuneet