maanantai 29. lokakuuta 2012

Saanko taas kysyä, että vittu mitä?

Ja mä kun luulin, et ihmisillä olis parempaakin tekemistä, kun huudella mun yksityisasioita blogissaan ja keulia omalla onnellaan ja luulla et se pamauttais mut takasin tatamiin. Anteeksi nyt, mut vasta mä sieltä itsesäälistä nousin, kun tajusin, ettei läheskään kaikki ihmiset, joita mun ympärillä oli, ole mun arvosia.

Mullon hyvä vaihde elämässä ja toivon sen jatkuvan. Kiitos vaan kysymästä.

Ja nyt arvon naiset ja herrat, jottei tämä ah, niin ihana vihanpito, katkeruus ja sota koskaan loppuisi. Ilmoitan, että olen hyvin ylpeä saavutuksistani. Minuahan tässä ei ole petetty. On hyvä kun "kolmas osapuoli" kertoo mulle, et mun pitäis jättää se rauhaan, niin kuitenkaan se ei itse voi olla jättämättä mua rauhaan. Ja kyllä, minun puolesta tämä ikuinen paskamyrsky saa jatkua, kunhan se ei enää koske mun yksityiselämän koukeroita. Mä en koe asiakseni huudella toisten henkilökohtasuuksia julkisesti, omiani voin, jos koen sen tarpeelliseksi.

Saanen kertoa tähän loppuun vielä hieman kuinka hyvin minulla menee? :)

A. Olen sinkku ja niin saatanan tyytyväinen siihen
B. Anturi- ja ohjaustekniikka on kivaa (no on se koulu muutenkin)
C. Mullon ihan pari ajoo enää ennen inssiä
D. Äiti rakastaa mua
E. Mä olen uhka koko naiskunnalle joujou vai miten se nyt meni

Siinä ne tärkeimmät. Mä en halua puutarhaa, enkä farkkuautoo, en miestä, en lemmikkejä (koska ne kuolee ennen mua), voisin kyl viinaa juoda ja aiheuttaa yleistä huuhaata, koska sen mä tunnun osaavan. Ja vaikka olisin jo lopettanut, kaikki luulee etten ole. Ja tarpeeksi kauan kun luulee, et haluan vielä jatkaa, niin varmasti jatkan. Ihan lukiossa opittua käänteispsykologiaa.

Oliko sit vittu vielä jotain muuta? Mun suuhun ei tartte pistää sanoja, ne tulee sieltä ihan itse.

Kukahan se tässä on joka ei osaa lopettaa ja tekee itestään pellen. Mä varmaan, onhan mulla punanen nenä ja isot kengät.

Ohessa kuva vapputukkaämmästä, peace!


Elämästäni kiinnostuneet