Mies, voi hyvä jumala taas kerran...

Mulle käy päivä päivältä oudommaksi tuo vastakkainen sukupuoli. Tunnun sekaantuvan kummallisista aivoituksista toiseen yhä useammin. Nää esimerkit on mun elämästä, yllättäen. Olen koittanut meinaan kerätä mainitsemisen arvoisia ja blogikelpoisia muutaman. Joten nauttikaa tai epänauttikaa, naiset!

1. Tapailin noin vuosi sitten erästä miestä hetken, mutta kun tunteeni ei riittäneetkään, niin päätin olla kiusaamatta itseäni ja toista osapuolta sen enempää ja päätin jutun. Mitä ilmeisimmin mies ei tajunnut, että ei on ei ja jatkoi jankkaamista, että eikö voitaisi vielä kokeilla ja aina mun vastaus pysyi samana, ei. Ja vaikka hän kuinka koitti järjestää tapaamisia, niin mä keksin aina jotain miksen voi nähdä. Ahdisti.

 Hetki sitten päädyin samaan porukkaan iltaa viettään ja pyysin sitten tätä kyseistä miestä lähteen mun kanssa jatkamaan iltaa toiseen mestaan kun muut päättivät lähteä kotiin. (Edelleen oletin kaverin tietävän että friend zone is still on.) Kuinka monelle tämä tarkoittaa vihreetä valoa sänkyyn tai suhteeseen päin? En tiedä, mutta tälle tyypille se tarkoitti juuri sitä. "Etkai sää ketä tahansa pyytäs jatkaan sun kaa iltaa ellei tässois jotai muutaki?" Niinku mitä? Hääkellot? Mun käsittääkseni olen kertonut, ettei tunteita ole ja ei, ne eivät ole nousseet takaisin pintaan, me ollaan kavereita. Nyt olen alkanut kääntymään siihen suuntaan, että parempi kun ei tavattais enää ikinä.

2. Menneenä kesänä hengasin jälleen kerran yhden ihan mukavan kollin kanssa. Kehui mua kuinka hemmetin mukava, kaunis, ihana, "miten voit olla sinkku" mä olenkaan. Päätettiin sitte, et lähetää useemminki baanalle ja nähään, mut eipäs menny lusikat tasan. Kesällä satuin samalle terassille tän tyypin kanssa ja hän oli kun seipään nielly mut nähdessään. Menin tietty morjestaan, eikä mun luonteeseen kuulu et kyselisin mikset oo vastannu tai tullu käymään vaik lupasit. No, parkkeerasin ahterini ölppösen kanssa toiseen pöytään ja jälkeenpäin kuulin, että tämä mies oli todennut kaverilleni, että "olisit voinut varottaa". Varottaa musta? Miksi?

Ihmettelen myös suuresti miksi mulle pitää myös valehdella, että "ärsyttää kun toi yks muija tekstaa ja soittelee monta kertaa päivässä mulle." Ärsytti niin paljon, että alkoi sittemmin seurustelemaan tän samaisen naisen kanssa. Okei? :----D Kyllä mä olen sen verran iso tyttö, että kestän, jos joku pitää jostain muusta mua enemmän tai että olen enemmän kaverityyppiä. Mä en enää ikinä takerru. Siitä kun ei seuraa mitään hyvää. No hard feelings though.

3. Mua ihmetyttää suuresti "en pääse/halua päästä exästäni yli"-tyypit tai on/offaajat. Mulle on harvinaisen selvää miksi ex on ex ja oon suhteessa sen verran mustavalkonen, että sitä joko ollaan yhdessä tai ei. Ei tarvitte sitte turhaan mustasukkailla ja selitellä tekemisiään. Vituttaa ihan älyttömästi tollaset seilaajat, kun joutuu itse ihastuttuaan välikädeksi ja miettiin, että uskaltaako väliin edes lähtee sotkeen ilman, että leimataan pesänrikkojahuoraksi tai saako kummaltaki henkisesti ja fyysisesti turpaan.

Mikä siinä voi olla niin vitun vaikeeta, kun päätetään halutaanko seurustella vai ei?

4. Miehet, jotka seurustelee ja silti juttelee vinkkailevasti toisille naisille. Tekis mieli niin käräyttää jokainen varattu ukko niiden muijille, et millai ne esimerkiks mulle kirjottelee netissä. Mä kirjottelen takas kyllä, mut mullei oo aikomustakaan evääni letkauttaa, että lähtisin tapaamaan vällyjen välissä varattuja. Mun perusluonne on avoin ja puhun aika härskejäkin, mutta ne ei tarkota mitään. Mä saan puhua mitä lystään niin kauan ku ite oon sinkku. Mutta mitään en lähe touhuaan.

Siinäpä muutama esimerkki, miksi sanakirjassa miehen kohdalla mulla on suuri aukko.

Mun miesihanne ei noudata minkäänlaista kaavaa. Olen ihastunut mm. tällaisiin tyyppeihin:

-Lihaksikas
-Laiha
-Äärimmäisen kiltti
-Raitis
-Lyhyt
-Mua paljon vanhempi
-Lihava
-Tumma
-Saman ikäinen kun minä
-Pitkä
-Nainen
-Uskollinen
-Savuton
-Pitkähiuksinen
-Ateisti
-Vaalea
-Sossupummi
-Samalta paikkakunnalta
-Linnakundi
-Tatuoitu/lävistetty
-Musikaalinen
-Kalju
-Tupakoitsija
-Mies
-Menestyvä
-Pettävä
-Kaukaa Tampereelta
-Mua paljon nuorempi
-Paljon alkoholia kuluttava
-Ei yhtäkään lävistystä/tatuointia

MUTTA SILTI kaikkien kanssa menny enemmän tai vähemmän päin persettä... Kai mussa on sitten jotain vitusti vinossa...

Ihmetellen, PIUSA

ps. toi Thai cube oli aivan täyttä paskaa...

Idols-tohinoita ja sairaskohtauksia

Morppa!

Kuten tuolta MTV3:n viihdesivuilta onkin voinut lukea ja kuunnella (Koelauluvideon näkee kun painaa tätä!), niin osallistuin Idolsiin 2013. Koelaulut tuotantoryhmälle oli elokuussa ja sieltä napautin jatkoon. Seuraavana päivänä pääsin tutiseen tuomareitten eteen. Tuomareista Jussi69, Lauri Ylönen ja Jone Nikula piti musta, joten sieltäki suunta oli eteenpäin. Sini ei mulle lämmenny, mut ei sillä, en mäkään lämpee sille...

Teatteriviikonloppu oli poikkeuksellisesti Aleksanterinteatterin sijaan 3h matkan päässä Helsingistä, Utissa. Oli ihan huikeeta päästä sotilasalueelle lauleskeleen. Odottelua se koko telkkarin tekeminen on 90% ajasta ja levottomalla luonteellani se tuotti mulle harmaita hiuksia. Mä olin tokavikassa rivilauluryhmässä ja kaiken väsymyksen, koti-ikävän ja muun kamerahärdellin keskellä en tainnut olla parhaimmillani, vaikka parhaani siinä mielentilassa yritinkin ja mitään en muuttais esityksessäni. Meitä oli jäljellä 63 parasta laulajaa kaikista 3000 koelaulajasta ja mä kuuluin niihin. Huikea kokemus, vaikka tipuinkin ekana teatteripäivänä. Tästä näet rivilaulut teatterin ekalta päivältä.

Musta alko jo kesken ekan päivän tuntuun, ettei muottiin survominen oo mun juttu. Mä halusin vaan kotiin, omaan sänkyyn ja kunnon lepoo. En sano, ettenkö koskaan koittais uudestaan jotain laulukilpailua, mutta tällä hetkellä kyllä kun miettii elo-syyskuuta niin tulee väkisinkin hiki. Mä en huonoille hävinny ja varmistuin siitä et, vittu kyllä mä laulaa osaan. Ei neljän ihmisen mielipide mun lauluintoani lannista. (Tiikerihain karaokessa ja Kiven pianon ääressä oon saanu kisan jälkeen mahtavat aplodit! :P)

Mut synkempänä aiheena haluan kertoo mitä mulle kävi pari viikkoa ennen Idolsia...

Mulle tuli kotona kesken koneella istumisen aivoverenkiertohäiriö, jota mä pelästyin. Mä en varmaan ikinä oo pelänny kuolevani, mut se sai mun elämän viliseen silmien editse. Tapahtuman kulku on pikkusen hämärän peitossa, koska toimin niin irrationaalisesti kohtauksen tullessa. Mutta näin siinä jotakuinkin kävi.

Istuin koneella jokin loppukesäinen ilta ja juttelin kaverin kanssa facebookissa (en muista kenen) ja yhtäkkiä mun liikkeet alko hidastuun ja jouduin keskittyyn todella siihen, mitä kirjoitin. Hetken päästä kaikki, mitä koitin kirjoittaa, muuttui ihan sotkuksi ja vaikka kuinka sormet koitti hakeutua oikeille näppäimille, niin aina kirjoitin väärin.

Bäkspeissasin minkä kerkesin ja taas kirjoitin, ei mitään järkee vieläkään. Aloin täristä pelosta ja mulla alkoi näkö sumentua ja mun kädet puutui toimintakyvyttömiksi. En pystynyt enää kirjottamaan mitään, joten koitin puhua itekseni et kai nyt edes se onnistuu, niin ei. Puhe oli sakeempaa kun mun aamupuuro ja aloin itkeen hysteerisenä et mitä mulle tapahtuu... Sekoilin hetken ja painuin makaamaan sänkyyn. Kohtaus kesti ehkä muutaman minuutin, mutta aika tuntui viikolta. Kohtaus meni ohi ja noin tunti siitä, unohdin koko tapauksen.

Tähän kohtaukseen liittyy ilmeisesti jonkinasteinen muistinmenetys, sillä muistin koko homman vasta eilen kun työkaverin kanssa juteltiin sairauksista. Vasta eilen kerroin äidillekin. Pelkään tosiaan et tuo uusiutuu, joten päätin, että tupakanpoltto saa taas jäädä. Toivottavasti lopullisesti, sillä 2,5 vuotta olin jo polttamatta, kunnes kesällä lipsahdin.

Suosittelen tän tapauksen tiimoilta kaikkia miettiin tupakoinnin vähentämistä/lopettamista, ennen kuin on liian myöhäistä... Terveys on asia, jota osaa arvostaa vasta kun sairastuu tai tässä tapauksessa myös; pelästyy.

Mulla oli tuuri, ettei se (oletettavasti) hyytymä tehnyt pysyvää tuhoa aivoihin tai jopa tappanut minua.

Terveisin Kauhistunut, mutta elämästään onnellinen Jasmin