Elämää ja elektr... romantiikkaa?

Taukoilun jälkeisiä tunnelmia!

Olen tiedostamattomasti pitänyt täältä vahingossa tauon. Niinkuin olen pitänyt taukoa myös säveltämisestä, tatuoimisesta, piirtämisestä, musiikinkuuntelusta ja niin hemmetin monesta muusta asiasta. Vituttaa suunnattomasti, että myös lähimmät ja vähemmänkin lähemmät kaverit ovat liittyneet loppumattoman saamattomuuslistani jatkoksi. Anteeksi minä ja anteeksi muut.

Tämän huililoman aikana olen ehtinyt mm. jättämään Nekala-asumuksen taakseni muuttaen lähemmäksi keskustaa. Muuton mukana sain kämppiksikseni avomiehen ja lapsen. Neitseellinen sikiäminen on mahdollista ja vieläpä ilman raskausarpia. Elo äitipuolena ollut varsin vivahteikasta, mutta myös palkitsevaa. Oon löytäny itsestäni ihan uuden, rauhallisemman kasvattajapuolen. Osaan suhtautua asioihin ja ihmisiin ihan eri tavalla ja on ollut ihana kokea miltä tuntuu kun lapsi, vaikkei omasta mahasta pullahtanut olekaan, luottaa muhun ja turvautuu, kun tulee paha mieli. Kukapa olisi musta uskonut?

Mä sain viimeinkin vakituisen työpaikan 5.6.2014 ja keskiviikkona 13.8.2014 olen ollut talossa tasan vuoden päivät. Aika kulunut rattoisasti ilman ihmeempiä hermoromahduksia tai työstressiä. Mulla on mahtavat työkaverit, eikä päivääkään ole harmittanut lähteä töihin. Vihdoin voin suunnitella elämää eteenpäin pelkäämättä että työsopimus ei jatkukaan. Huoletonta huomista odotettavissa.

Kesäloma oli ja meni. Siitä jäi käteen Korkeasaaren eläintarhareissu, mökkeilyä, strutsitilalla piipahdus, rantaleijonana makaamista ja sviitissä vietetty laivamatka ukon kanssa. Helteessä lomailu ei ollut yhtään hullumpaa. Oon tyyppi, joka ei valita muusta kelistä kun kylmästä.

Viimeisenä checkpointtina voin mainita kummatkin käteni. Mun aivan jäätävän kamalat tatuoinnit molemmissa käsissä saa häädön. Toinen on kertaa vaille valmis. Piiloon menevät veitset, optinen anturi ja liikkeessä otettu olkapään söherrys vasurista ja oikeesta kädestä sutataan loppuvuodesta karikatyyrityypit, olkapään söhry, mansonin logo ja tekstit. Kalliiks tulee mutta tulkoon, että vihdoin taas viihdyn omassa ruhossani.

Näillä mennään,
Jassu