Lopunajan odotusta omassa kodissa

Aika kuluu melkolailla siivillä, kun on niin paljon muistettavaa ja touhuttavaa. Voi, kumpa saisin taas itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaisin blogia säännöllisemmin kun epäsäännällisesti.

Raskausaika on kulunut mallikkaasti ja facebookista on saanut jatkuvasti lukea vuoronperään kahta mahatyypin kuulumista videoiden tai statusten muodossa. Kerrataanpa vielä; Kaikki muuten hyvin, mutta tyyppi on ns. Olkapäätarjonnassa, joten mikäli ei käänny raivotarjontaan tulevien viikkojen sisällä, on arvioitava synnytystapa ja hyväksyttävä mahdollisesti sektio. Mä niin haluisin synnyttää alateitse, joten rukoilen et vauva kääntyis itse, koska käännöstä aion kieltäytyä. Ainiin ja tyypillä on hikka päivittäin, joka taas on terveen asukkaan merkki. :) Raskausviikkoja tällä hetkellä 33+6 ja neuvolalääkäri 10.11., jolloin tehdään sisätutkimus, ultra ja otetaan perusnäytteiden lisäksi streprokokki b-näyte.
Tässä vielä tämäniltainen kuva mahasta.

Oon nyt lukenu jakatsellu ihan liikaa kohtukuolemaan liittyvää matskua ja alan oleen hysteerinen tän mahani kanssa. Toivon, että viikot kuluu äkkiä ja pääsen synnyttämään terveen lapsen. Menettämisen pelko on suuri ja hamuan tukea ja tsemppejä enemmän kun koskaan. Luojan kiitos, mullon toi avopuolisko antamassa turvaa, etten ihan hajoo ajatuksiini.

Meillä sujuu siis hyvin. Tehtiin talokaupat heinäkuussa ja pian ollaan asuttu kuukausi Kangasalan puolella. Remontti on ikuisuusprojekti, mutta kaikki välttämätön meillä täällä on. Ihanaa asua omakotitalossa! :)

Raskasta ja raskautta

Kas noin,
sitä vois taas purkaa sydäntä kausittaisblogiini. Mielialat kun heittelevät ja oman ajan puute on huomattava, niin en ehdi tai pääse kirjotteleen tänne mitään. Joko ukko tai 2,5v poika varaa läppäriä ja kännykällä en ala rustaan pitkiä stooreja.

(Eikä tästäkään meinaa tulla mitään, kun oon kipeenä pojan kans kotona ja se vaatii kaiken huomion.)

Joka tapauksessa suurin syy hiljaiselooni on ylityöt ja raskaus (ja ehkä vähän se, ettei elämässäni ole etelänreissua kummempaa poikkeavuutta ollut). Ylitöiden ja raskausajan uupumuksen takia tässä flunssaan tuli sairastuttuakin, kun ei tuo vastustuskyky ole ihan vahvimmillaan.

Raskaudesta voisin kertoilla hieman. Eka kolmannes oli ja meni pienessä sumussa, kun oli itsekin niin epäuskoinen koko raskaudesta. Päätin kertoa pomolle ja facebookille siitä vasta ensimmäisen ultran jälkeen, jolloin itsekin sain mielenrauhan. Musta oli hullua saada rv 8 jo neuvolakortti, koska keskenmenoriski on niin suuri ja ei ole edes tietoa onko siellä mahassa mitään.

Odotan siis esikoistani, mutta taloudessa myllää miehen poika, jolle olen äitipuoli ollut puolitoista vuotta. Asutaan tällä hetkellä kaksiossa, joka selittää osaksi oman ajanpuutteen ja ollaan kuumeisesti etsitty isompaa, sopuhintaista asuntoa. Kohta meitä on neljä, joten ei tule kuuloonkaan jäädä tähän ja kolmiotkin vaikuttaa liian ahtailta.

Koko alkuraskauden oli järkyttävä olo joka päivä. Ihan kuin olisin ollut krapulassa (x10) kokoajan. Ruoka ei maistunut, vaikka nälkä oli. Hermot meni, vaikka asia oli mitätön. Itkin, vaikka ei ollut syytä. Tunteiden vuoristorataa koko alku, kunnes päästyäni keskiraskauden tyynemmille vesille alkoi ruoka maistua ja hermotkin hellittivät. Nyt onkin yhtälailla nälkä kokoajan, mutta poikkeuksena, ruoka yllättäen maistuu, paljonkin. Ehkä saan nopeasti takaisin alkuraskaudessa menettämäni 2kg.. Alkupainoni neuvolassa oli 49kg, mutta eilen kävin vaa'alla ja paino oli pudonnut 47kg:n. Näin olemattomasta elopainosta tuo parikin kiloa on sen verran suuri määrä, että housut alkoi roikkumaan. Kuulemma mun kokoiselle ei olisi 18kg:n painonnousukaan pahitteeksi raskauden aikana.

Nyt olen onnellisesti viikolla 14 ja tuntuu olevan paljon seesteisempi olo eikä naamakaan enää kuki niinkuin kuukausi sitten. Ekaa kertaa kolmeen kuukauteen mulla on pään sisällä positiivisia ajatuksia. Aamuisin peilistä tuijottaa suht iloinen naama entisen mörön sijaan. Katsotaan kuinka käy, kun maha alkaa kasvaa, raskausarvet ilmestyyn ja selkäkivut vaivaan.

Ainoa huolenaihe on erityisäitiysvapaavaara. Kävin työterveyslääkärillä ja nyt on otettava selvää ovatko liimat, rasvat ja liuottimet liian vaarallisia sikiölle. Mikäli kemikaaleissa on maininta syöpäriskistä, joudun korvaaviin töihin ja mikäli korvaavia töitä ei ole tarjolla, joudun jäämään erityisäitiysvapaalle kuukausia ennen laskettua aikaa. Menee kodin finanssipolitiikka aivan uusiks, jos tulot tippuu ennen aikojaan. Nytkään ei kykene mitään ylimäärästä hamstraan niin mites, jos edes pakollisia laskuja ei saa pois päiväjärjestyksestä. En halua edes ajatella.

Toivon huoleni olevan turha ja voivani jatkaa omissa töissäni loppuun asti.

Palaan asiaan kun on taas läppäri vapaa ja on sitä kuuluisaa omaa aikaa. :)

-Jassu