Mä ajattelin nyt purkaa ihan kaikki tuntemukseni tänne, sano kuka mitä hyvänsä. Otsikko kertookin jo millasella mielellä olen liikenteessä.
Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä?
Eikö se riitä, että satuttaa mua ja leikkii mun tunteilla, vaan pitää alkaa vielä mun läheisiä kavereita haukkumaan? Periaatteessa se on ihan sama mulle, jos joku haukkuu mua, mutta jättäkää nyt saatana edes mun kaverit rauhaan. Yhden kerran näkemisen perusteella ei mun mielestä voi luonneanalyysiä kirjottaa.
Mä oon A) vittuuntunut siihen, että mun hyväntahtosuutta ja sinisilmäsyyttä on häikäilemättä käytetty hyväks. Mä oon vaan se, jolle voi tarinoida ummet ja lammet kuinka ihana ja säteilevä persoona mä oon. Sitten tullaanki perse edellä takasin päin ja kiistetään koko kuukausia kestänyt jännite.
Ja mä oon B) aika saatanan kyllästynyt oleen se jalkarätti, johon voidaan putsata oma paha mieli, väärät päätökset ja petturuus. Vittuako mun tohon pitäis sanoa? Jokainen kai tekee elämälleen ja läheisilleen, niinkuin haluaa. Turha mulle tulla itkeen että "Voi voi kun nyt kävi näin". Sitten mua yritetään vielä rajottaa et mitä saan OMAAN BLOGIINI kirjoittaa. Jumalauta, ei tätä tarvitse lukea, jos ei totuutta halua tietää?
Enkä kyllä käsitä, jos joku mua sydämensä pohjasta vihaa, niin täytyy käydä kyttäämässä ja pönkittämässä omaa itsetuntoonsa. KYLLÄ, MINÄ OLEN SAATANAN LOUKATTU. HAPPY? Toisaalta, vaikka mulle tuotais mies kultatarjottimella niin, ei vittu kiitos.
Mun mielestä ihminen on liian lipevä eläin. Alkoi oikein puistattaan, kuinka helppo mieltä on manipuloida. Mä en kyl kaiken tän paskan jälkeen suostu enää kenenkään tahtoon taipumaan. Mullon sellanen ihan omanakin. Aion ottaa uudet ihmiset varauksella vastaan ja olla vähän suppeempi aluks.
Mä rakastan itteeni.
Kohta on syksy ja aloitan taas kunnolla kouluni. Mä saan keskittyy itteeni, mun valmistumiseen ja pyyhkiä pölyt olkapäiltäni. Saan olla villi ja vitun vapaa. Saan maata yksin ja ajatella. Saan miettiä lämmöllä kaikkia ihania hetkiä ja saan itkeä niin, ettei kukaan näe. Saan kaivata edesmennyttä isääni. Mä olen terve, mulla on ihania ihmisiä ympärillä ja mun elämä varmasti lähtee noususuhdanteeseen. Saan elää.
Ja ennenkaikkea saan antaa kaiken olla. Mä pelkään menettää, mutta en rakastaa. Kohde ei natsannu. Aika ei natsannu. Ihmiset kiduttaa itseään, mutta
Minä rakastan sinua.
Spit vitriol. Not swallow. Set fashion. Not follow. IT IS PEACOCK, BITCH!
sunnuntai 19. elokuuta 2012
lauantai 11. elokuuta 2012
You spin me right round, right?
Hei te kaikki kakkapyllyt, jälleen kerran!
Kuka näitä postauksia edes lukee? Mä oon sairastellu tässä nyt viikon. Ääni ihan maassa ja tällä kissalla tuntuu olevan kurkussa constant karvapallo, jota täytyy kakoo pihalle muutaman minuutin välein. Nenäkin vaan jatkaa vuotamistaan.
Olin tossa pari päivää saikulla ja eilen oli viimeinen kesäduunipäivä varikolla. Mä haikein mielin iskin työvaatetta pyykkiin ja kasasin romut mun taskuista kaapin pohjalle. Palautin avaimet ja nappasin työtodistuksen mukaan. Miten mulla oli ihan sellanen fiilis, että olin jättämässä jotain jäähyväiskirjettä, vaikka palaan takaisin vielä kahdeksi kuukaudeksi ensi keskiviikkona?
Autokoulukin alkaa 27.8. ja mua jännittää ihan törkeenä. Oon viisi vuotta sitä suunnitellu, mut nyt mä sen vihdoin alotan. Outoo.
Mulla on muutenkin ollut olo, että mun elämä on ohi. Oon jo kokenut niin paljon hienoja hetkiä, hienoja tunteita ja juurikin maailman ihanimpien ihmisien kanssa. Mä oon satuttanu jo kaikkia, ketä en haluis. Mutta, en mä silti tekemisiäni kadu. Mä oon jo käyny läpi asioita, jotka toisilla on valitettavasti vasta edessä. Mä oon vahvistunut, mä oon hajonnut taas. Mä oon itkenyt, mut osannut silti nauraa uudestaan.
Mä oon heittänyt elämäni kanssa voltin.
Kumman tyytyväinen osaan silti olla. Osaan olla onnellinen puolikkaasta vesimelonista, jota tossa hetki sitten mutustin. Ihanaa on istua tässä kylpytakki päällä katsomassa huonoja ohjelmia telkkarista, mutta oonhan sentään suihkunraikas. Vaikka mua on kohdeltu kun mitäkin crappia viime aikoina, niin en osaa olla siitä murheissani. Oon tajunnu olevani niin paljon ylempänä kun mua satuttaneet. Mullei oo sympatiaa semmosia kohtaan, jotka on eka ihan täysillä mukana pelissä ja sit ku kaikki meneekin päin persettä, niin heitetään ittensä ihan marttyyriksi.
"Voi minua. Olen pilannut kaiken." BYHYY.
Kannattaisi aina miettiä ensin seurauksia, vaikka fiilispohjalta onkin mahtava toimia. Itse sorrun tähän fiilistekemiseen lähes joka kerta. Oon mukavuushakuinen. Ihminen menee aika pitkälle eläimellisten vaistojensa varassa, eikä niinkään ajattele järjellä. Kiima.
Mut jos nyt jotain ilosta tähän settiin haluaa lisätän niin, kuvitelkaa, Mä meen BLOCKFESTEILLE Iinan kanssa! Siis minä, joka oon aina ollut et "hyi räppii, nostakaa housunne vitun nolopellet." Mutku;
SE ON PETRIIIIIIIII! NONII, HEI MUIJAT, LET´S MENNÄÄN, LET´S MENNÄÄN, LET´S GO!
Olkaa ihmisiks, älkää niinkuin minä. <3
With all my love, Jasmin
Kuka näitä postauksia edes lukee? Mä oon sairastellu tässä nyt viikon. Ääni ihan maassa ja tällä kissalla tuntuu olevan kurkussa constant karvapallo, jota täytyy kakoo pihalle muutaman minuutin välein. Nenäkin vaan jatkaa vuotamistaan.
Olin tossa pari päivää saikulla ja eilen oli viimeinen kesäduunipäivä varikolla. Mä haikein mielin iskin työvaatetta pyykkiin ja kasasin romut mun taskuista kaapin pohjalle. Palautin avaimet ja nappasin työtodistuksen mukaan. Miten mulla oli ihan sellanen fiilis, että olin jättämässä jotain jäähyväiskirjettä, vaikka palaan takaisin vielä kahdeksi kuukaudeksi ensi keskiviikkona?
Autokoulukin alkaa 27.8. ja mua jännittää ihan törkeenä. Oon viisi vuotta sitä suunnitellu, mut nyt mä sen vihdoin alotan. Outoo.
Mulla on muutenkin ollut olo, että mun elämä on ohi. Oon jo kokenut niin paljon hienoja hetkiä, hienoja tunteita ja juurikin maailman ihanimpien ihmisien kanssa. Mä oon satuttanu jo kaikkia, ketä en haluis. Mutta, en mä silti tekemisiäni kadu. Mä oon jo käyny läpi asioita, jotka toisilla on valitettavasti vasta edessä. Mä oon vahvistunut, mä oon hajonnut taas. Mä oon itkenyt, mut osannut silti nauraa uudestaan.
Mä oon heittänyt elämäni kanssa voltin.
Kumman tyytyväinen osaan silti olla. Osaan olla onnellinen puolikkaasta vesimelonista, jota tossa hetki sitten mutustin. Ihanaa on istua tässä kylpytakki päällä katsomassa huonoja ohjelmia telkkarista, mutta oonhan sentään suihkunraikas. Vaikka mua on kohdeltu kun mitäkin crappia viime aikoina, niin en osaa olla siitä murheissani. Oon tajunnu olevani niin paljon ylempänä kun mua satuttaneet. Mullei oo sympatiaa semmosia kohtaan, jotka on eka ihan täysillä mukana pelissä ja sit ku kaikki meneekin päin persettä, niin heitetään ittensä ihan marttyyriksi.
"Voi minua. Olen pilannut kaiken." BYHYY.
Kannattaisi aina miettiä ensin seurauksia, vaikka fiilispohjalta onkin mahtava toimia. Itse sorrun tähän fiilistekemiseen lähes joka kerta. Oon mukavuushakuinen. Ihminen menee aika pitkälle eläimellisten vaistojensa varassa, eikä niinkään ajattele järjellä. Kiima.
Mut jos nyt jotain ilosta tähän settiin haluaa lisätän niin, kuvitelkaa, Mä meen BLOCKFESTEILLE Iinan kanssa! Siis minä, joka oon aina ollut et "hyi räppii, nostakaa housunne vitun nolopellet." Mutku;
SE ON PETRIIIIIIIII! NONII, HEI MUIJAT, LET´S MENNÄÄN, LET´S MENNÄÄN, LET´S GO!
Olkaa ihmisiks, älkää niinkuin minä. <3
With all my love, Jasmin
torstai 2. elokuuta 2012
Life goes on and on and on, I guess?
Koko ajan tuntuu mun elämässä sattuvan ja tapahtuvan! Mä oon rääkänny itteeni henkisesti ja fyysisesti duunipaikalla. Nyt päätin et se pelleily saa loppua. No heti alkuuhan se hirtti kii ku Skodan jarrupalat. Parempi onni huomenna. Mä en oikeesti edes enää osaa kirjottaa blogia, kaiken näkee fb:stä.
Okei, ostin ihanat Jeffrey Campbellit Solestuck.comista ja maksoin mansikoita, mut on ne vaan ihanat! Violettia mokkaa ja heelless! Kyllon saanu huomioo niin pelkkinä katseina kuin myös ihan suoranaisina kehuina ja kysymyksinä nuo mun kaunokaiset. JC:t korvaa puuttuvat tissit, vai miten se meni?
Hammaslääkäriä pukkaa niin paljon, etten halua edes ajatella, miten mun suu parasta veri roiskuu huomenna. Hampaissa on reikiä niin paljon, et niitä riittäs Afrikan lapsille ja kymmenen mustalaista vois varastaa muutaman. Viisuria, kariesta ja lohkeemaa pukkaa, but I stay calm.
Mullon enää pari viikkoo palkkaduunii tuol varikolla ja sit jäänki sinne vielä lokakuuhun asti harjottelijaks (mun amiksen vikan vuoden, automaatioasennuksen työssäoppimisjaksoksi.) Vaikka voi olla, et ei mua ihan harkkarina siel pidetä enää, ku yli 4kk mestoilla pyöriny.
Mun rakkausrintamalle ei kuulu oikeen kummosia. Sähläämistä, jossa ei oo minkään valtakunnan tolkkua. Edestakas pyörimistä. Ollaan, ei olla. P*nnaan, ei p*nna. Nauretaan, eiku vittu ei sittenkään. Mä osaan kyllä soutaa ja huovata, mut se ei tarkota sitä, että mä haluaisin. Mä pystyn oleen vittumainen, mut se ei tarkoita, että mä haluaisin.
Mulla on tunteet.
Mulla on tunteet.
Mulla on tunteet!
Siksi mä sävellän nykyään hirveellä tahdilla uusia biisejä. Pulppuaa kaikki ahdistus, raivo ja ilo biisien muodossa. Onneksi meidän bändikin on alkanu ottaan uutta tuulta siipiin, niin pääsee reenikselle taas heittään aivoja narikkaan!
Miehet... on hienoja tyyppejä kavereina mut seurustelu niiden kaa on aina vähä arpapeliä. Ota nyt saatana selvää mitä noitten juippien päässä pyörii. Ollako vai eikö olla ja yleensä vastaus on jotain siltä väliltä. En mä oikeesti vaan kykene siihen, et kolmekymppisinä niillä on edelleen 15-vuotiaan ajattelumalli. "Kaiken pitää olla hauskaa, liittyä naisiin ja panemiseen tai siitä pitää saada rahaa, muuten ei kinosta." Ei se niin toimi. Jos haluaa painaa meneen tuolla muna ojossa, niin tekee sen sitten satuttamatta sivullisia. En siis tarkoita, et sillä vehkeellä ketään hakata pitäis.
Esimerkiksi
MULLA ON TUNTEET!
En halua leikkiä muiden tunteilla, niin oletan, ettei muutkaan minun? Mutta, kun ei se tunnu nykyään menevän niinkään. Mitä kiltimpi sä oot, sitä enemmän sua käytetään hyväks. Sitten, kun näytät olevas itsekäs, omaan napaan tuijottelija, jolla on oma tahto, niin sä oot kusipäänarttu? Niin se menee. Mut ihan mielellään oon tää vaihtoehto B.
Rauhaa ja rakkautta vaan kaikille <3
Okei, ostin ihanat Jeffrey Campbellit Solestuck.comista ja maksoin mansikoita, mut on ne vaan ihanat! Violettia mokkaa ja heelless! Kyllon saanu huomioo niin pelkkinä katseina kuin myös ihan suoranaisina kehuina ja kysymyksinä nuo mun kaunokaiset. JC:t korvaa puuttuvat tissit, vai miten se meni?
Hammaslääkäriä pukkaa niin paljon, etten halua edes ajatella, miten mun suu parasta veri roiskuu huomenna. Hampaissa on reikiä niin paljon, et niitä riittäs Afrikan lapsille ja kymmenen mustalaista vois varastaa muutaman. Viisuria, kariesta ja lohkeemaa pukkaa, but I stay calm.
Mullon enää pari viikkoo palkkaduunii tuol varikolla ja sit jäänki sinne vielä lokakuuhun asti harjottelijaks (mun amiksen vikan vuoden, automaatioasennuksen työssäoppimisjaksoksi.) Vaikka voi olla, et ei mua ihan harkkarina siel pidetä enää, ku yli 4kk mestoilla pyöriny.
Mun rakkausrintamalle ei kuulu oikeen kummosia. Sähläämistä, jossa ei oo minkään valtakunnan tolkkua. Edestakas pyörimistä. Ollaan, ei olla. P*nnaan, ei p*nna. Nauretaan, eiku vittu ei sittenkään. Mä osaan kyllä soutaa ja huovata, mut se ei tarkota sitä, että mä haluaisin. Mä pystyn oleen vittumainen, mut se ei tarkoita, että mä haluaisin.
Mulla on tunteet.
Mulla on tunteet.
Mulla on tunteet!
Siksi mä sävellän nykyään hirveellä tahdilla uusia biisejä. Pulppuaa kaikki ahdistus, raivo ja ilo biisien muodossa. Onneksi meidän bändikin on alkanu ottaan uutta tuulta siipiin, niin pääsee reenikselle taas heittään aivoja narikkaan!
Miehet... on hienoja tyyppejä kavereina mut seurustelu niiden kaa on aina vähä arpapeliä. Ota nyt saatana selvää mitä noitten juippien päässä pyörii. Ollako vai eikö olla ja yleensä vastaus on jotain siltä väliltä. En mä oikeesti vaan kykene siihen, et kolmekymppisinä niillä on edelleen 15-vuotiaan ajattelumalli. "Kaiken pitää olla hauskaa, liittyä naisiin ja panemiseen tai siitä pitää saada rahaa, muuten ei kinosta." Ei se niin toimi. Jos haluaa painaa meneen tuolla muna ojossa, niin tekee sen sitten satuttamatta sivullisia. En siis tarkoita, et sillä vehkeellä ketään hakata pitäis.
Esimerkiksi
MULLA ON TUNTEET!
En halua leikkiä muiden tunteilla, niin oletan, ettei muutkaan minun? Mutta, kun ei se tunnu nykyään menevän niinkään. Mitä kiltimpi sä oot, sitä enemmän sua käytetään hyväks. Sitten, kun näytät olevas itsekäs, omaan napaan tuijottelija, jolla on oma tahto, niin sä oot kusipäänarttu? Niin se menee. Mut ihan mielellään oon tää vaihtoehto B.
Rauhaa ja rakkautta vaan kaikille <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)