Olen vittuuntunut ja kyllästynyt

Mä ajattelin nyt purkaa ihan kaikki tuntemukseni tänne, sano kuka mitä hyvänsä. Otsikko kertookin jo millasella mielellä olen liikenteessä.  

Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä?

Eikö se riitä, että satuttaa mua ja leikkii mun tunteilla, vaan pitää alkaa vielä mun läheisiä kavereita haukkumaan? Periaatteessa se on ihan sama mulle, jos joku haukkuu mua, mutta jättäkää nyt saatana edes mun kaverit rauhaan. Yhden kerran näkemisen perusteella ei mun mielestä voi luonneanalyysiä kirjottaa.

 Mä oon A) vittuuntunut siihen, että mun hyväntahtosuutta ja sinisilmäsyyttä on häikäilemättä käytetty hyväks. Mä oon vaan se, jolle voi tarinoida ummet ja lammet kuinka ihana ja säteilevä persoona mä oon. Sitten tullaanki perse edellä takasin päin ja kiistetään koko kuukausia kestänyt jännite. 

Ja mä oon B) aika saatanan kyllästynyt oleen se jalkarätti, johon voidaan putsata oma paha mieli, väärät päätökset ja petturuus. Vittuako mun tohon pitäis sanoa? Jokainen kai tekee elämälleen ja läheisilleen, niinkuin haluaa. Turha mulle tulla itkeen että "Voi voi kun nyt kävi näin". Sitten mua yritetään vielä rajottaa et mitä saan OMAAN BLOGIINI kirjoittaa. Jumalauta, ei tätä tarvitse lukea, jos ei totuutta halua tietää?

Enkä kyllä käsitä, jos joku mua sydämensä pohjasta vihaa, niin täytyy käydä kyttäämässä ja pönkittämässä omaa itsetuntoonsa. KYLLÄ, MINÄ OLEN SAATANAN LOUKATTU. HAPPY? Toisaalta, vaikka mulle tuotais mies kultatarjottimella niin, ei vittu kiitos. 

Mun mielestä ihminen on liian lipevä eläin. Alkoi oikein puistattaan, kuinka helppo mieltä on manipuloida. Mä en kyl kaiken tän paskan jälkeen suostu enää kenenkään tahtoon taipumaan. Mullon sellanen ihan omanakin. Aion ottaa uudet ihmiset varauksella vastaan ja olla vähän suppeempi aluks. 

Mä rakastan itteeni.

Kohta on syksy ja aloitan taas kunnolla kouluni. Mä saan keskittyy itteeni, mun valmistumiseen ja pyyhkiä pölyt olkapäiltäni. Saan olla villi ja vitun vapaa. Saan maata yksin ja ajatella. Saan miettiä lämmöllä kaikkia ihania hetkiä ja saan itkeä niin, ettei kukaan näe. Saan kaivata edesmennyttä isääni. Mä olen terve, mulla on ihania ihmisiä ympärillä ja mun elämä varmasti lähtee noususuhdanteeseen. Saan elää.

Ja ennenkaikkea saan antaa kaiken olla. Mä pelkään menettää, mutta en rakastaa. Kohde ei natsannu. Aika ei natsannu. Ihmiset kiduttaa itseään, mutta

Minä rakastan sinua.