You spin me right round, right?

Hei te kaikki kakkapyllyt, jälleen kerran!

Kuka näitä postauksia edes lukee? Mä oon sairastellu tässä nyt viikon. Ääni ihan maassa ja tällä kissalla tuntuu olevan kurkussa constant karvapallo, jota täytyy kakoo pihalle muutaman minuutin välein. Nenäkin vaan jatkaa vuotamistaan. 

Olin tossa pari päivää saikulla ja eilen oli viimeinen kesäduunipäivä varikolla. Mä haikein mielin iskin työvaatetta pyykkiin ja kasasin romut mun taskuista kaapin pohjalle. Palautin avaimet ja nappasin työtodistuksen mukaan. Miten mulla oli ihan sellanen fiilis, että olin jättämässä jotain jäähyväiskirjettä, vaikka palaan takaisin vielä kahdeksi kuukaudeksi ensi keskiviikkona?

Autokoulukin alkaa 27.8. ja mua jännittää ihan törkeenä. Oon viisi vuotta sitä suunnitellu, mut nyt mä sen vihdoin alotan. Outoo.

Mulla on muutenkin ollut olo, että mun elämä on ohi. Oon jo kokenut niin paljon hienoja hetkiä, hienoja tunteita ja juurikin maailman ihanimpien ihmisien kanssa. Mä oon satuttanu jo kaikkia, ketä en haluis. Mutta, en mä silti tekemisiäni kadu. Mä oon jo käyny läpi asioita, jotka toisilla on valitettavasti vasta edessä. Mä oon vahvistunut, mä oon hajonnut taas. Mä oon itkenyt, mut osannut silti nauraa uudestaan.

Mä oon heittänyt elämäni kanssa voltin.

Kumman tyytyväinen osaan silti olla. Osaan olla onnellinen puolikkaasta vesimelonista, jota tossa hetki sitten mutustin. Ihanaa on istua tässä kylpytakki päällä katsomassa huonoja ohjelmia telkkarista, mutta oonhan sentään suihkunraikas. Vaikka mua on kohdeltu kun mitäkin crappia viime aikoina, niin en osaa olla siitä murheissani. Oon tajunnu olevani niin paljon ylempänä kun mua satuttaneet. Mullei oo sympatiaa semmosia kohtaan, jotka on eka ihan täysillä mukana pelissä ja sit ku kaikki meneekin päin persettä, niin heitetään ittensä ihan marttyyriksi. 

"Voi minua. Olen pilannut kaiken." BYHYY.

Kannattaisi aina miettiä ensin seurauksia, vaikka fiilispohjalta onkin mahtava toimia. Itse sorrun tähän fiilistekemiseen lähes joka kerta. Oon mukavuushakuinen. Ihminen menee aika pitkälle eläimellisten vaistojensa varassa, eikä niinkään ajattele järjellä. Kiima.

Mut jos nyt jotain ilosta tähän settiin haluaa lisätän niin, kuvitelkaa, Mä meen BLOCKFESTEILLE Iinan kanssa! Siis minä, joka oon aina ollut et "hyi räppii, nostakaa housunne vitun nolopellet." Mutku; 

SE ON PETRIIIIIIIII! NONII, HEI MUIJAT, LET´S MENNÄÄN, LET´S MENNÄÄN, LET´S GO!

Olkaa ihmisiks, älkää niinkuin minä. <3

With all my love, Jasmin