sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Upea perjantai ja surujeni sunnuntai

Ensinnäkin haluan kiittää ystävääni Marttia ja hänen kolleegoitaan ihan huikeasta perjantaisesta esityksestä Kulttuuriravintola Kivessä. Pikkupojan lauluilta oli suuri menestys ja paikka tulvi ihmisiä. Mä vuorotellen itkin ja nauroin, välillä jopa itkin ja nauroin samaan aikaan. Olet huikean lahjakas nuorimies ja pääset vielä pitkälle! Olet rakas!

Nyt kuitenkin taas harmittaa. Harmittaa niin vietävästi, etten oikeastaan voi kun turauttaa pari kyyneltä ja rämpiä tämän jokavuotisen helvettipäivän ohitse. Kävin ystäväni kanssa syömässä kiinalaisessa tänään ja joka puolella näkyy isänpäiväonnitteluja ja mainontaa. Tää päivä on vuotuisesti se päivä, kun kadehdin kaikkia isällisiä ja tämä on se päivä kun ikävöin omaani kaikista eniten. Joka suunnasta paasataan aiheesta ja mun tekee mieli itkeä ammeeseen ja hukuttautua omiin kyyneliini.

Soitin papalleni äsken, olen vihainen itselleni, koska en ole käynyt häntä katsomassa kuukausiin vaikka kotikonnuillani olen vieraillutkin, mutta nyt olin ylpeä itsestäni saadessani aikaiseksi edes soittaa, onnitella ja kysyä kuulumisia. Hän kuulosti onnelliselta ja pirteältä kuullessani minut. Se tuntui hienolta.

Muutama ystäväni ja sukulaiseni tietää, miltä tuntuu kun menettää vanhempansa ja siksi heidän kanssaan aiheesta onkin niin helppo puhua. Hassua, miten tämä kaikki muokkaa ihmistä. Jos isäni olisi ollut lapsuudestani aikuisuuteen asti läsnä, en olisi se ihminen, joka olen nyt. Tavallaan olisin ehkä eheämpi, mutta en ehkä osaisi arvostaa kaikkia niitä asioita, mitä arvostan nyt. Halaus, hymy ja kädestäpitäminen tuntuu tuplasti paremmalta, kun sitä osaa arvostaa, osaa elää juuri nyt ja osaa tuntea sen yhen pienen hetken kauneuden.

Viikonloppuni on ollut täynnä rakkaita ystäviä, omaa sairastelua, lepoa, naurua, itkua, puheita ja muistoja. Tämä viikonloppu on samalla ikimuistoinen, surullinen ja riemukas. Muistakaa ihmiset riemuita ja nauraa kun siltä tuntuu, muistakaa surra kun suruttaa ja muistakaa levätä kun olette kipeitä. Älkää unohtako ystäviä ja läheisiä, Älkääkä ikinä unohtako kertoa tärkeille kuinka paljon he teille merkitsevät. Halaus, hymy, tsemppaus ja lohduttaminen. Pienet teot on hyvin usein niitä suurimpia ja merkityksellisimpiä.

Rakkaudella: Jasmin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elämästäni kiinnostuneet