tiistai 12. huhtikuuta 2011

Huimat vatsalihakset toisten surkeudella.

Olen päässyt taas lempiharrastukseni pariin. Kummaa, kun samaan aikaan vihaan selkäänpuukottajia ja teeskentelijöitä, mutta kuitenkin rakastan itseäni. Onneksi sen kaikki jo tiesikin, että olen pinnallinen ja juoruava ämmä, jota ei kiinnosta mm. kuin se, että kunhan muilla menee huonommin kuin itsellä.

Ei minusta ole väärin, jos viihtyy ihan omissa saappaissaan, haluamatta olla kukaan muu. Toisen epäonni on joko toisen onni tai helvetinmoinen naurukohtaus. Ei vaan ehkä kannata netissä vuodattaa kuin paskasti menee, minä en ainakaan halua muiden saavan pidentää omaa ikäänsä nauramalla minulle.

Tässä tekstissä nyt ei tainnut ihan kovin paljon järjen hiveniä olla, mutta sainpahan jakaa teille, arvoisille lukijoilleni, kuinka hyvin minulla nyt menee. Sillon ollaan jo plussan puolella kun ei tarvitse itsekseen nyyhkiä omia murheitansa, vaan tajuaa jollain menevän vielä paskemmin tai parhaassa tapauksessa; nolommin. Huutonaurut taattu.

Ootte rakkaita >:D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elämästäni kiinnostuneet