Haastista!

Maano,

(Blogi: Own special place)

Haastoi mut tällaiseen pikkuseen kyselyyn jo 7.12. mutta ajattelin vielä tän ympätä tähän 12.12.12 päivälle. :)

1.  Harrastatko mitään?

2. Onko sinulla mitään erikoisia tavoitteita/haaveita?

3. Oletko "tunteikas ihminen"? Eli näytätkö tuntees vai piilotatko ne muiden ihmisten seurassa.

4. Mistä asioista pidät itsessäsi?

5. Mitä tykkäät tehdä kun sinulla on omaa aikaa?

6. Tämän hetken pakkomielle ? (ruoka/juoma/vaate/tuoksu...)

7. Oletko eläinrakas? Lempieläin?

8. Miten hoidat ulkonäköäsi/kehoasi? (kosmetologi/hieroja...)

9. Pidätkö enemmän makeasta vai suolaisesta?

10. Kamalin vaateyhdistelmä ikinä? (tai hiusväri/leikkaus)

11. Mitkä piirteet vetoavat sinuun muissa ihmisissä?

1. Harrastan! Soitan pianoa, laulan, lenkkeilen, sävellän ja kirjoitan. Ihana olla välillä omissa oloissaan ja vääntää vaikka runo. Lenkkeilyllä saa mielen ja kehon balanssiin, oon ihan hurahtanu tohon intervallihumppaan :)

2. Ei välttämättä erikoinen, mutta haluan valmistua ajallaan, eli keväällä. 

3. Riippuu niin paljon tilanteesta ja ketä mun ympärillä on. Ja tietty asiasta, joka saa mut iloseks/vihaseks/surulliseks, mut kyllä mä enemmän tunteeni näytän kun piilotan.

4. Hiukset, ehdottomasti. Paksu ja karhea hiuslaatu. Pysyy väri kun väri päässä haalistumatta pitkään. Ja silmät, koska en tartte laseja, niin voin tehä hienoja meikkejä ja ne ei piilaudu lasien taakse.

5. Omaa aikaa hmm, yleensä teen kasvonaamion tai soitan pianoo.

6. Lady GaGa:n Fame hajuvesi ja Coca-Cola. Hyvää ja hyvää :D

7. Kohtalaisen eläinrakas, lemmikeistä fretti on se, jonka tahtoisin. Villieläimistä pidän tiikereistä, kauniita, uljaita, mutta harmi vaan, tosi uhanalaisia :(

8. En mä oikeesti käy koskaan missään. En oo ikinä ollu hierojalla/kosmetologilla. Kylpyammeen haluisin, mut toistaseks oon tyytyny vaan kuumaan suihkuun ja hyvän tuoksusiin suihkugeeleihin :)

9. Makeasta ja sen huomaa hampaista. Mut sit taas sipsit tulee hyvänä kakkosena !

10. ne UGG kengät(tai feikit), legginssit ja pelkkä paita. Hiuksissa hirveintä on huonosti kiinnitetyt kuiturastat tai liian ohuet pidennykset verrattuna omaan tukkaan...

11. Kauniit silmät, lempeä perusilme, huolitellut meikit ja tukka, kävelytyyli, hienot kynnet

Ja lopuksi vielä paljon onnea kaikille vastanaineille <3

Laivailua, shaibailua ja paikkailua!

Morot horot!

Siitä onki hetki kun avasin sanaisen arkkuni tänne bloggerin mielettömään maailmaan. Oikeastaan pääni on pysynyt kiinni, koska keräsin vähän enemmän asiaa, mistä kirjoittaa. Marraskuu oli täynnä bailausta, hauskoja hetkiä, mutta tietty siihen mahtui myös paljon ei-toivottuja momentteja, kuten paniikkia koulun puolella.

Huonot ensin; Sinä... no ei! :D Paniikkia aiheutti uuden työssäoppimispaikan löytäminen, kun kaikki paikat tupaten täynnä, kun tuntui opparijakso olevan kaikilla automaatiodudeilla samaan aikaan. Paikka kuitenkin löytyi, mutta siitä lisää myöhempänä. Toinen paska homma oli, että hukkasin kamerani ja osan meikeistä luokan pikkujoulurytäkässä ja rahaa paloi muutenkin, kun maksoin laivamatkan.

Sitten kaikki hyvä, sitä onkin enemmän!

Marraskuussa tuli oltua ihan mahtavalla porukalla Pakkahuoneella katsomassa Turmion Kätilöitä. Näin ne livenä ensimmäistä kertaa, vaikka digannu bändistä vuodesta 2006. Myös oppilaskunnan hallituksen erinäisiä liibalaaboja tullut toimitettua, kuten taksvärkkijulisteiden jakoa ja kuulutuksien kiireistä tekemistä. Koulukuvauskin oli ja meni, mutta näytin niin perseeltä (lue: kaljulta virnistävältä rotalta, jolla sojottaa ainoat kasvavat karvat länteen ja itään. En julkaise kuvaa, anteeksi, en salli teille nauruuntukehtumiskuolemaa.) Paniquekoulunkäyntiä tuli harrastettua rutkasti, mutta numerot oli vaihtelevasti tosi hyviä, kohtalaisia ja yksi suoraan sanottuna hanurista.

Pääsin myös marraskuun puolivälissä Mehiläisen pikkujouluihin Finlaysonin palatsiin yllätysesiintyjäksi. Sain vetää vähän yli tunnin setin joululauluja, tunnettuja biisejä ja omia biisejäni, syödä hyvää ruokaa ja jutella erikoislääkärien, kuten plastiikkakirurgin kanssa, jonka mielestä olin valloittava persoona. Lahjaksi esiintymisestäni sain paljon iloisia katseita, tsemppausta, kehuja ja paperikassin, jossa oli kiitoskortti, iso kimppu kukkia, merkkipyyhe ja pinkki muumityynyliina. Ja jäi siitä myös esiintymiskokemus ja hyvä mieli.

Joulukuu alkoi loistokkaasti opparipaikan löydyttyä, veronpalautuksien saavuttua ja juurihoidon alettua. On ollut hirveetä huliviliä hammaslekurikäyntien saralla, mutta kuinka ihanaa saada leegot kuntoon kesäksi. Juurihoito lopuillaan, monta reikää (liian monesta) paikattu, röntgenkuvaus ensi viikolla ja päiväkirurgiseen jonossa poistattaan puhkeamattomat viisurit!

Ostin uuden kameran juuri sopivasti perjantaina, kun laivalle lähdettiin rakkaan Teemuni kanssa lauantai-iltapäivänä. Tuli sairaasti kuvia, rahaa paloi, niitit oli järjettömät, mutta olot vaisut! :) Sain ostettua äitille linnuntamppoonitupakkaa ja itselleni Lady Gagan hajuveden. Ohessa pari kuvaa; toinen menomatkalta ja toinen hytistä.

Tuli muuten jatkettua mun käden tatskaakin. Kiitos Jennan. :3 Odottelen täs et mun 50cm pidennykset pamahtaa postilootasta ens viikolla! Ens viikolla on sitten jännäkakat housuissa, kun viimoset ajotunnit ja pe joulujuhlan jälkeen inssiin! Jos kerrasta menee läpitte niin lähen samointein Toijalaan äitin luo ja nappaan auton lainaks. Toivon et on täyskasko.

Ja viimeinen ilonaihe on opparipaikka Raskone Oy:llä! Halusin jatkaa raskaiden koneiden parissa touhuamista, koska ne kiinnostaa mua tällä hetkellä eniten. Mahtava työporukka ja kivat esimiehet. :) Tuolla mä viihdyn nyt sit tutustumassa kuorma-autoihin + muihin isompiin masiinoihin tammikuun puoleen väliin asti, josta jatkan viimeisen koulurypistykseni. Saa nähdä minne sitä hakee sitten ensi kesäksi töihin. Lähteekö oman alan hommiin vai pinnisteleekö jossain paskassa aspassa...

Ei mulla tainnu olla muuta tällä erää, kuulemiin! T: Jassu

Saanko taas kysyä, että vittu mitä?

Ja mä kun luulin, et ihmisillä olis parempaakin tekemistä, kun huudella mun yksityisasioita blogissaan ja keulia omalla onnellaan ja luulla et se pamauttais mut takasin tatamiin. Anteeksi nyt, mut vasta mä sieltä itsesäälistä nousin, kun tajusin, ettei läheskään kaikki ihmiset, joita mun ympärillä oli, ole mun arvosia.

Mullon hyvä vaihde elämässä ja toivon sen jatkuvan. Kiitos vaan kysymästä.

Ja nyt arvon naiset ja herrat, jottei tämä ah, niin ihana vihanpito, katkeruus ja sota koskaan loppuisi. Ilmoitan, että olen hyvin ylpeä saavutuksistani. Minuahan tässä ei ole petetty. On hyvä kun "kolmas osapuoli" kertoo mulle, et mun pitäis jättää se rauhaan, niin kuitenkaan se ei itse voi olla jättämättä mua rauhaan. Ja kyllä, minun puolesta tämä ikuinen paskamyrsky saa jatkua, kunhan se ei enää koske mun yksityiselämän koukeroita. Mä en koe asiakseni huudella toisten henkilökohtasuuksia julkisesti, omiani voin, jos koen sen tarpeelliseksi.

Saanen kertoa tähän loppuun vielä hieman kuinka hyvin minulla menee? :)

A. Olen sinkku ja niin saatanan tyytyväinen siihen
B. Anturi- ja ohjaustekniikka on kivaa (no on se koulu muutenkin)
C. Mullon ihan pari ajoo enää ennen inssiä
D. Äiti rakastaa mua
E. Mä olen uhka koko naiskunnalle joujou vai miten se nyt meni

Siinä ne tärkeimmät. Mä en halua puutarhaa, enkä farkkuautoo, en miestä, en lemmikkejä (koska ne kuolee ennen mua), voisin kyl viinaa juoda ja aiheuttaa yleistä huuhaata, koska sen mä tunnun osaavan. Ja vaikka olisin jo lopettanut, kaikki luulee etten ole. Ja tarpeeksi kauan kun luulee, et haluan vielä jatkaa, niin varmasti jatkan. Ihan lukiossa opittua käänteispsykologiaa.

Oliko sit vittu vielä jotain muuta? Mun suuhun ei tartte pistää sanoja, ne tulee sieltä ihan itse.

Kukahan se tässä on joka ei osaa lopettaa ja tekee itestään pellen. Mä varmaan, onhan mulla punanen nenä ja isot kengät.

Ohessa kuva vapputukkaämmästä, peace!

It´s Peacock, BITCH!

Morot horot!

Miten tän nyt alottais. Vaikka ensin hyvillä uutisilla eli mun uudella persoonalla, Peacockilla. Rakastan luonneleikkejä ja uusia lempinimiä. Peacock oli mun mielestä just sopiva ghettonimi, joka juontuu osittain Piusasta. Peacock (Riikinkukko tai Papukulli) kertoo aika hyvin mun alternative persoonallisuudesta; räväkkä, värikäs, kovaääninen, spontaani, paha. Välillä myös tosi paha. Teemun ghettobitch, Latisha on Peacockin paras kaveri. Ne jakaa kaiken yhdessä, etenkin ryyppääminen, bailaus, juominen, sairas alapäähuumori ja pierut on erikoisalaa. Ja kaikki, mitä Jassu ja Teemu tekeekään on sitten näiden kahden persoonan aikaansaannosta, ei suinkaan meidän! :)

Toisena, mä muuten alotin autokoulun viime kuussa. Ens viikolla kaikki teoriatunnit lusittu, sit vaan ajokertojen pariin. Kävin eilen lääkärintarkastuksessakin, terveen paperit se mulle lykkäs. (Ottaen huomioon että pään sisältöä EI tutkittu.) Kuin siistiä! En olekaan kun 5 vuotta harkinnut autokoulua ja nyt mä sit menin.

Mulle on tullut osa vanhoista kavereista tosi rakkaiksi. Outoa, ihanaa, ihanempaa! Miten oon voinu elää ilman teitä ennen? Musta tuntuu et vihdoin mun elämä on kääntynyt noususuhdanteeseen ja mun ostamat osakkeet on arvossaan. Pois huonot tuulet minusta, myös kaikki vanhat romanssit. Mä haluan elää, en jumittautua menneeseen. Voin kertoa ihan rehellisesti, etten aio lopettaa mm. viettelemistä, flirttailua, hauskanpitoa, biletystä tai pahennuksen aiheuttamista. Mä nimittäin näytin persettä koko Fat Ladylle tos viime viikon lopuks! EN KADU MITÄÄN TEKEMÄÄNI TAI SANOMAANI HAHAHHAHAAAA MAHTAA VITUTTAA !!!

MUISTAKAA:

You have to be BITCH to be kind. You´re welcome...

Olen vittuuntunut ja kyllästynyt

Mä ajattelin nyt purkaa ihan kaikki tuntemukseni tänne, sano kuka mitä hyvänsä. Otsikko kertookin jo millasella mielellä olen liikenteessä.  

Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä?

Eikö se riitä, että satuttaa mua ja leikkii mun tunteilla, vaan pitää alkaa vielä mun läheisiä kavereita haukkumaan? Periaatteessa se on ihan sama mulle, jos joku haukkuu mua, mutta jättäkää nyt saatana edes mun kaverit rauhaan. Yhden kerran näkemisen perusteella ei mun mielestä voi luonneanalyysiä kirjottaa.

 Mä oon A) vittuuntunut siihen, että mun hyväntahtosuutta ja sinisilmäsyyttä on häikäilemättä käytetty hyväks. Mä oon vaan se, jolle voi tarinoida ummet ja lammet kuinka ihana ja säteilevä persoona mä oon. Sitten tullaanki perse edellä takasin päin ja kiistetään koko kuukausia kestänyt jännite. 

Ja mä oon B) aika saatanan kyllästynyt oleen se jalkarätti, johon voidaan putsata oma paha mieli, väärät päätökset ja petturuus. Vittuako mun tohon pitäis sanoa? Jokainen kai tekee elämälleen ja läheisilleen, niinkuin haluaa. Turha mulle tulla itkeen että "Voi voi kun nyt kävi näin". Sitten mua yritetään vielä rajottaa et mitä saan OMAAN BLOGIINI kirjoittaa. Jumalauta, ei tätä tarvitse lukea, jos ei totuutta halua tietää?

Enkä kyllä käsitä, jos joku mua sydämensä pohjasta vihaa, niin täytyy käydä kyttäämässä ja pönkittämässä omaa itsetuntoonsa. KYLLÄ, MINÄ OLEN SAATANAN LOUKATTU. HAPPY? Toisaalta, vaikka mulle tuotais mies kultatarjottimella niin, ei vittu kiitos. 

Mun mielestä ihminen on liian lipevä eläin. Alkoi oikein puistattaan, kuinka helppo mieltä on manipuloida. Mä en kyl kaiken tän paskan jälkeen suostu enää kenenkään tahtoon taipumaan. Mullon sellanen ihan omanakin. Aion ottaa uudet ihmiset varauksella vastaan ja olla vähän suppeempi aluks. 

Mä rakastan itteeni.

Kohta on syksy ja aloitan taas kunnolla kouluni. Mä saan keskittyy itteeni, mun valmistumiseen ja pyyhkiä pölyt olkapäiltäni. Saan olla villi ja vitun vapaa. Saan maata yksin ja ajatella. Saan miettiä lämmöllä kaikkia ihania hetkiä ja saan itkeä niin, ettei kukaan näe. Saan kaivata edesmennyttä isääni. Mä olen terve, mulla on ihania ihmisiä ympärillä ja mun elämä varmasti lähtee noususuhdanteeseen. Saan elää.

Ja ennenkaikkea saan antaa kaiken olla. Mä pelkään menettää, mutta en rakastaa. Kohde ei natsannu. Aika ei natsannu. Ihmiset kiduttaa itseään, mutta

Minä rakastan sinua.

You spin me right round, right?

Hei te kaikki kakkapyllyt, jälleen kerran!

Kuka näitä postauksia edes lukee? Mä oon sairastellu tässä nyt viikon. Ääni ihan maassa ja tällä kissalla tuntuu olevan kurkussa constant karvapallo, jota täytyy kakoo pihalle muutaman minuutin välein. Nenäkin vaan jatkaa vuotamistaan. 

Olin tossa pari päivää saikulla ja eilen oli viimeinen kesäduunipäivä varikolla. Mä haikein mielin iskin työvaatetta pyykkiin ja kasasin romut mun taskuista kaapin pohjalle. Palautin avaimet ja nappasin työtodistuksen mukaan. Miten mulla oli ihan sellanen fiilis, että olin jättämässä jotain jäähyväiskirjettä, vaikka palaan takaisin vielä kahdeksi kuukaudeksi ensi keskiviikkona?

Autokoulukin alkaa 27.8. ja mua jännittää ihan törkeenä. Oon viisi vuotta sitä suunnitellu, mut nyt mä sen vihdoin alotan. Outoo.

Mulla on muutenkin ollut olo, että mun elämä on ohi. Oon jo kokenut niin paljon hienoja hetkiä, hienoja tunteita ja juurikin maailman ihanimpien ihmisien kanssa. Mä oon satuttanu jo kaikkia, ketä en haluis. Mutta, en mä silti tekemisiäni kadu. Mä oon jo käyny läpi asioita, jotka toisilla on valitettavasti vasta edessä. Mä oon vahvistunut, mä oon hajonnut taas. Mä oon itkenyt, mut osannut silti nauraa uudestaan.

Mä oon heittänyt elämäni kanssa voltin.

Kumman tyytyväinen osaan silti olla. Osaan olla onnellinen puolikkaasta vesimelonista, jota tossa hetki sitten mutustin. Ihanaa on istua tässä kylpytakki päällä katsomassa huonoja ohjelmia telkkarista, mutta oonhan sentään suihkunraikas. Vaikka mua on kohdeltu kun mitäkin crappia viime aikoina, niin en osaa olla siitä murheissani. Oon tajunnu olevani niin paljon ylempänä kun mua satuttaneet. Mullei oo sympatiaa semmosia kohtaan, jotka on eka ihan täysillä mukana pelissä ja sit ku kaikki meneekin päin persettä, niin heitetään ittensä ihan marttyyriksi. 

"Voi minua. Olen pilannut kaiken." BYHYY.

Kannattaisi aina miettiä ensin seurauksia, vaikka fiilispohjalta onkin mahtava toimia. Itse sorrun tähän fiilistekemiseen lähes joka kerta. Oon mukavuushakuinen. Ihminen menee aika pitkälle eläimellisten vaistojensa varassa, eikä niinkään ajattele järjellä. Kiima.

Mut jos nyt jotain ilosta tähän settiin haluaa lisätän niin, kuvitelkaa, Mä meen BLOCKFESTEILLE Iinan kanssa! Siis minä, joka oon aina ollut et "hyi räppii, nostakaa housunne vitun nolopellet." Mutku; 

SE ON PETRIIIIIIIII! NONII, HEI MUIJAT, LET´S MENNÄÄN, LET´S MENNÄÄN, LET´S GO!

Olkaa ihmisiks, älkää niinkuin minä. <3

With all my love, Jasmin

Life goes on and on and on, I guess?

Koko ajan tuntuu mun elämässä sattuvan ja tapahtuvan! Mä oon rääkänny itteeni henkisesti ja fyysisesti duunipaikalla. Nyt päätin et se pelleily saa loppua. No heti alkuuhan se hirtti kii ku Skodan jarrupalat. Parempi onni huomenna. Mä en oikeesti edes enää osaa kirjottaa blogia, kaiken näkee fb:stä.

Okei, ostin ihanat Jeffrey Campbellit Solestuck.comista ja maksoin mansikoita, mut on ne vaan ihanat! Violettia mokkaa ja heelless! Kyllon saanu huomioo niin pelkkinä katseina kuin myös ihan suoranaisina kehuina ja kysymyksinä nuo mun kaunokaiset. JC:t korvaa puuttuvat tissit, vai miten se meni?

Hammaslääkäriä pukkaa niin paljon, etten halua edes ajatella, miten mun suu parasta veri roiskuu huomenna. Hampaissa on reikiä niin paljon, et niitä riittäs Afrikan lapsille ja kymmenen mustalaista vois varastaa muutaman. Viisuria, kariesta ja lohkeemaa pukkaa, but I stay calm.

Mullon enää pari viikkoo palkkaduunii tuol varikolla ja sit jäänki sinne vielä lokakuuhun asti harjottelijaks (mun amiksen vikan vuoden, automaatioasennuksen työssäoppimisjaksoksi.) Vaikka voi olla, et ei mua ihan harkkarina siel pidetä enää, ku yli 4kk mestoilla pyöriny.

Mun rakkausrintamalle ei kuulu oikeen kummosia. Sähläämistä, jossa ei oo minkään valtakunnan tolkkua. Edestakas pyörimistä. Ollaan, ei olla. P*nnaan, ei p*nna. Nauretaan, eiku vittu ei sittenkään. Mä osaan kyllä soutaa ja huovata, mut se ei tarkota sitä, että mä haluaisin. Mä pystyn oleen vittumainen, mut se ei tarkoita, että mä haluaisin.

Mulla on tunteet.

Mulla on tunteet.

Mulla on tunteet!

Siksi mä sävellän nykyään hirveellä tahdilla uusia biisejä. Pulppuaa kaikki ahdistus, raivo ja ilo biisien muodossa. Onneksi meidän bändikin on alkanu ottaan uutta tuulta siipiin, niin pääsee reenikselle taas heittään aivoja narikkaan!

Miehet... on hienoja tyyppejä kavereina mut seurustelu niiden kaa on aina vähä arpapeliä. Ota nyt saatana selvää mitä noitten juippien päässä pyörii. Ollako vai eikö olla ja yleensä vastaus on jotain siltä väliltä. En mä oikeesti vaan kykene siihen, et kolmekymppisinä niillä on edelleen 15-vuotiaan ajattelumalli. "Kaiken pitää olla hauskaa, liittyä naisiin ja panemiseen tai siitä pitää saada rahaa, muuten ei kinosta." Ei se niin toimi. Jos haluaa painaa meneen tuolla muna ojossa, niin tekee sen sitten satuttamatta sivullisia. En siis tarkoita, et sillä vehkeellä ketään hakata pitäis.

Esimerkiksi

MULLA ON TUNTEET!

En halua leikkiä muiden tunteilla, niin oletan, ettei muutkaan minun? Mutta, kun ei se tunnu nykyään menevän niinkään. Mitä kiltimpi sä oot, sitä enemmän sua käytetään hyväks. Sitten, kun näytät olevas itsekäs, omaan napaan tuijottelija, jolla on oma tahto, niin sä oot kusipäänarttu? Niin se menee. Mut ihan mielellään oon tää vaihtoehto B. 

Rauhaa ja rakkautta vaan kaikille <3

The end of the era and the beginning of the new

Mä oon ollu aika ulalla viime ajat. En oikein osaa pukea sanoiksi tätä kaikkea, mutta mun sisällä myllää tunteita laidasta laitaan. Mietin teinkö oikein, mietin teinkö väärin. Välillä ihan arkisissa jutuissa, kuten tiskatessa alan itkeen kun lapsi, jolta on viety tikkari. Siinä mä hajoilen ja tuntuu ku tarkkailisin itteeni katosta. 


On mulla välillä helpottunutkin olo, mutta eihän erot koskaan ole helppoja. Moni varmaan luulee, että tää on mulle piece of cake, mähän tän päätöksen tein. Mut ei, sisältä oon ihan palasina. Pitää vaan nyt keskittyä viimeseen työssäoppimis kuukauteen, koska kesäloman ajan mun on osattava asentaa ja huoltaa vetureita, koska siitähän mulle maksetaan.


Kaiken tän kamaluuden, surun, ahdistuksen ja epätoivon keskeltä paistaa aurinko. Mä tunnen eläväni taas. En mä itteeni voi huijata. Oon oikeesti tosi tyytyväinen mun koulunkäyntiin ja tohon kesätyöhön Valtion Rautateillä. Oon ylpee ittestäni, vihdoin. Mua on kalvanu monet asiat, ollut kuin hirttoköysi kaulan ympärillä. Mä oon oottanu vaan et tuoli mun jalkojen alta lipee ja köysi kiristyy. Kyllähän se pohja multa putosikin, mutta köysi oli elämää heikompi. Mä voitin. Mä vittu voitin.


Mulla alkaa vika vuosi amista ens syksynä, heti töiden perään. Mä voin keskittyä siihen ja itteeni. En jaksa murehtia suhdeasioita, ne saa mun pään niin sekasin. Mua jännittää mitä seuraavien vuosien aikana tapahtuu, ne on mun elämäni kannalta ratkasevat vuodet. Valmistunko ajallaan? Saanko töitä ja mistä? Kenen kanssa mä elän? Missä mä asun? Onko mulla edelleen samat ystävät tukena ja missä ne asuu? Ennen kaikkea, elänkö minä?


Taivas on tällä hetkellä mun tukan värinen. On tulossa kesä. Oon niin kesäihminen. Miten ihanaa on maata vihreellä nurmella tai rannassa ilta-auringossa ja antaa tuulen hivellä ihoa. Saa olla vapaa, ei tarvitse miettiä mitään. Mä odotan mökkikautta. 


Rakastakaa toisianne, älkää tehkö virheitä mun perässä. Puhukaa toisillenne, älkääkä vaietko, niinkuin minä. Kunnioittakaa lähimmäisiä, niinkuin minä ystäviäni. Olen kuin kuu, joka ei hehku ilman aurinkoa. Te olette mun auriko.


<3:lla PIUSA

Toisen romu on toisen KIRPPISLÖYTÖ!

Mä kävin taas kirpparilla ja shoppasin facebookin goottikirpparilla. Ostin tälläset ihanat paljettirintsikat (esim verkkopaidan alle just passelit.) Ja näppärät, kun ei oo takana hakasia vaan aukee tosta tissien välistä nipsukasta. 2€ maksoivat vain!

Sitten tuli ostettua mätsäävä paljetti hiuspanta. En ole mikään pantojen suurkuluttaja, mutta päätin kattoo josko johonkin yhteyteen sopisi. Ja kun kerran tämäkin vaan 2€ oli niin oli se pakko napata mukaan.

Sitten tulikin tehtyä ihan ok löytö ulospäin, nimittäin tämä musta neule pinkeillä salamoilla. Ainoo mikä pisti heti vituttaan ku pisti päällensä, KUTITTAA. Kankaassa on käytetty jotain ihme kimaltavaa "lankaa". Kiva raapia ittesä verille. Onneks maksoin tästä raapimisen ilosta jonkun 1,50€ vaan. Ja on tyköistuva päällä! Tykkään pitkistä resoreista.

Ja sujuvasti pinkeistä salamoista pinkkeihin avokkaisiin. KENKÄONNELLISUUS! Pikkusen on isot mulle kun kokoo 40, mutta 6€ ja meikäläinen happy <3

Tokavikana goottikirppislöytö! Vihdoinkin Pleaserin piikkikorkoset pvc-kengät on mun!!! 15cm löytyy piikistä. Maksoivat reilut kolmekymppiä (VAAN), mutta kattokaa nyt niitä <3___<3

Sitten pakko loppuun postata mun paras ja kallein goottikirppisostos. Mun ehottomasti lempikengät!! Harmittaa kenkien osalta että tulee talvi. Oi sitä riemua ensi syksynä kun nuo löytyy kaapista :) Koska New Rockit <3 185€ meni, mutta on meinaan unelma talvikengät, ei lipsu eikä luisu. On kokoa ja näköä. OHHOI :)

Mitkä on teijän parhaat ostokset ja lempikengät? <3

Latexia, lomaa ja muita hyödykkeitä

Terrrrrrrve!

2012 vuosi on hurahtanut oikein mukavasti käyntiin ja olen ehtinyt tämän parin kuukauden aikana oleen niin rahattomana kuin rahoissanikin. Metallilla sujuu rattoisasti, koneistuksen näytöstä tuli täysi 3 ja hitsaus- ja levytöiden näyttö odottaa vielä maalaamista. Kuvassa palikat on puoliksi paikoillaan ja jos joku ei tajunnut niin tämä on se koneistuksen (sorvauksen) näyttö.

Sitten mitä muuta on tullut puuhattua, niin ainakin lomailtua melkein viikko! Ja tietenkin lomailuun kuuluu päänsärky ja kirppiksien kiertely. Juuri eilen hamstrasin parilta kirpparilta 19 toppia/paitaa, joista en tosiaankaan lähde kuvia postaileen. Mutta tekoripsiä löyty kolmin kappalein, joista kuva. Ylimmissä on pinkkiä glitteriä IIH!

Eilen tuli myös kosittua Villeä kindermunasormuksilla facebook-chatissa. Täytyyhän sitä nyt naisen karkauspäivänä kosia. :) Vastaus oli: "Jos oot tosissas, niin tuun sun mieheksi." Kyllä mä olin  tosissani, mutta sopivia sormuksia ei ole löytynyt :/

Tänään sitten tuli opintolainan tämän lukuvuoden viimeinen osa, joten päätin käydä vähän latexikaupoilla! Löytyi mahtavat pantsit ja minari! Eikä ollu meinaan hinnalla pilatut!!!

Sit vielä kuva tän päivän kaupunkiluukista, vain aurinkolasit ja militaristinen takki puuttuu :)

Tässä vielä minä joskus pari viikkoo sitten pailaamaan lähössä!

Miten mun vuosi 2011 meni?

Kiitos, ihan hyvin :D

Alkuvuodesta kävin kokeileen armeijan leivissä. Olin siellä 24h ja kysyin ovea. Paskinta koko jutussa oli se, että vain hiusten ajamisen takia. Mulla olis meinaan tällä hetkellä millin siili. Ja nyt kaikki kysyy, että pitääkö muka naistenki vetää siiliksi, niin vastaus on ei. Mutta kuinka moni muistaa millanen tukka mulla oli vuosi sitten? Aivan, sivut oli siilit ja mulloli irokeesi, jonka sai nippanappa ponnarille. Miettikää siitä onko sotilaallinen look.

Äkkiä intissä hutastun vuorokauden jälkeen vedin tukkani siniseksi ja melkolailla samantien heitin siniset rastat päähän. Maaliskuussa meillä oli Villen kanssa vuosipäivä ja käytiin syömässä Hookissa vähä wingsejä. Huhtikuussa äitin ja Villen synttärit samana päivä ja mummon synttärit neljä päivää myöhemmin.

Toukokuussa kävinkin työhaistattelussa Tampereella ja viikkoa myöhemmin musta tuli puhelinmyyjä Fortumille. Myin tuotetta, jota ei voi edes nähdä ja palkkaa tippu. Ihan hyvin, ha? :) Sitä hommaa jatkoinkin touko-kesä-heinä-elo. Mutta välissä upein asia, sain TAO:sta kirjeen, jossa luki "Onneksi olkoon, olet valittu kone- ja metallialan yo-pohjaiseen koulutukseen!" Ei hitto jes, vihdoinkin! Eli lopetin työt elokuuneräänä perjantaina, viikonloppu välissä ja sit alkoi koulu, eli kesälomaa mulla ei siis ollut.

Opintolainan jouduin ottaan, ja joudun ottaan vielä pari kertaa lisää. Varkaudessa käytiin parikin kertaa viime vuonna, ensin kesällä ja sitten vielä lokakuun alussa. Ja sillon mulla oli kauhein tauti ikinä. Mä vaan makasin ja itkin. Kurkku oli niin tulessa, ettei edes Finrexiniä meinannut pystyä nieleen, räkä valu ja kylmähiki virtas. Ja sitä kesti puolitoista viikkoa.

Ja sitten onkin jo melkein joulukuu, yli 700€ veronpalautuksia, uusia kenkiä ja vaatteita, oijoi <3 Materialismionnellisuuden kukoistuskuukausi. Ja nyt tässä ollaan rahattomana opiskelijana alottamassa vuotta 2012, mutta taas hieman lähempänä valmistumista. Joko 2013 joulukuussa tai 2014 toukokuussa mulla on hienomekaanikon tutkinto suoritettuna ja lähes kymppitonni velkaa pankille, mutta varmasti olen onnellinen ja viihdyn työssäni :) <3

Mitkä on teidän 2011 kohokohdat ja tulevaisuuden odotukset? <: