Hetki lyö

Tässä naukkaillessani aamutuimaan juotavaa omena-mangojogurttia, tajuan et vihdoin mulla ei ole mitään hätää. Normaalisti, jos aamurutiinini rikkoo pilaantunut maito, niin nyt se ei sitä tehnyt. Puuro meni pilalle ja mulla on nälkä, mutta silti olo on onnellinen, koska mulle on tapahtunut lyhyen ajan sisään ihan törkeen hienoja asioita. Ja mikä parasta, mun läheiset kaverit on päässy kouluun ja saanu töitä, joista oon vilpittömän ylpee!

Uudessa duunissa oon ollut nyt viikon, vaikkakin viime torstain ja perjantain olin pois, anotulla vapaalla. Nyt oon päässy uuden viikon myötä työn sarkaan kiinni ja sopimusta on ens kuun loppuun. Eilen oli mun elämäni yksi jännittävimmistä päivistä ja siitäkin tuun postaan lisää, paljon lisää, kunhan se on mahdollista. Kesän yllä vaanineet mustat pilvet, toivottomat työhakemusten lähettämiset ja ankeat yritykset nousta sängystä aikaisin, ovat takana päin.

Mä elän tällä hetkellä mun unelmaa. Unelmaa, jossa saan ilmaista itseäni, saan tehdä yhteistyötä todella huikeiden persoonien kanssa, joilla samat tavoitteet kun itselläni. Unelmaa, johon mulla on sittenkin mahdollisuus. Aion antaa kaikkeni tänä syksynä ja katsoo mihin mun kyvyt ja rahkeet riittävät. Mulla on tän kaiken takia tosi hyvä fiilis ja tulipa (pakosta) kämppäkin siivottua ja täälläkin on hyvä olla.

Ikkunasta virtaa viileää ilmaa ja lasi on huurussa. Kohta mä lähden painatteleen työpaikalle tyhmä virne naamalla, oon vaan niin onnellinen. Mulla on maailman rakkaimmat ystävät ympärillä ja ihanin perhe. Ketään en vaihtas ja se on punasipuli.

<3:llä Jasmin