Mies - Suomi - Mies

Nyt kun olen intoutunut taas kirjottelemaan kaikennäköisistä ja muotoisista asioista blogiini, niin nyt haluan heitellä kysymysmerkkejä ja pohdintojani ah, niin ihanista kakslahkeisista.

Tunnetustihan miesten ja naisten välillä on syvä kommunikaatiokuilu, jonne kummankin osapuolen tarjoamat mielipiteet putoavat. Emme siis millään tavalla voi ymmärtää toisiamme. Tosin, kyllä välillä minulle tuottaa hankaluuksia tehdä vuorovaikutusta samankin sukupuolen edustajan kanssa (tosin lähinnä työpaikalla).

Mies, tuo villieläin, urheilun ja kaiken moottorilla toimivan suurkuluttaja. Tuo Jumalan vittuilun ruumiillistuma naiselle. Ja kuitenkin märkien päiväuniemme kohde, jonka haarovälissä sijaitsevaa elintä ilman heteronainen harvemmin haluaa elää, on välillä niin vaikeaselkoinen, että nälänhätäkin on pikkuasia miehen ymmärrettävyyden rinnalla. 

Juoruilen usein ystävieni kanssa miehistä, vaikka sen hyvin usein kiellänkin. Luulisi, että miehiä on helppo lukea, sillä miehet harvemmin vihjailevat mistään. Mutta viime aikoina on käynyt ilmi, että todellakaan mies ei vihjaile, mutta ei myöskään puhu. Jos jokin asia on huonosti, on hänelle helpompaa jättää vastaamatta tai sivuuttaa koko aihe jollain turhalla jaadajaadalla. Jolloin nainen tietenkin repii hanurinsa ja tanssii kaulimen kanssa ripaskaa, potkii ovia ja syyttää vuoronperään itseään ja vuoronperään miestä. (Kokeiltu - ei toimi!)

Toinen asia, jonka olen muutamankin ihmisen kohdalla huomannut, on se, että miehet vihaavat takertujia. Heille on hirveän tärkeää saada itse ottaa yhteyttä halutessaan, eikä kuunnella puhelimen, facen, whatsappin jatkuvaa piippailua. Tähän uroksilla menee hermot ja osa ahdistuu liiasta innokkuudesta. Taidan itsekin olla lievästi kääntynyt pääni sisältä koiraaksi, koska en itsekään siedä jatkuvaa puhelimen kanssa räpläämistä tai peräänsoittelua. Omaa speissiä kehiin, naiset!

Olen useasti seuraillut vierestä parisuhdekriisejä (ja ollut itsekin monesti vahingossa moisessa), mutta naisen käytös useimmiten menee yli hilseen. Kauhulla muistellen  mm. näistä asioista nainen toteaa miehelle, että "Sullon taas joku vitun ongelma!" :

-Mies on puhelimessa harvasanainen (se pettää sua tietty!!)

-Mies vastaa puhelimeen "no" eikä ihana "kultsipupsupöpsöpöö"

-Miehellä on kiire tai hankala paikka, soittaa myöhemmin

-Ei vastaa puhelimeen/viesteihin (se pettää sua tietty!!)

-Ei soita vaikka lupaa

-Ei muista ostaa sitä tiettyä itemiä kaupasta mitä pyysit

-Ei suostu ostamaan kortsuja tai muuta "noloa"

-Ei halua katsoa kanssasi nyyhkyleffaa

-Ei muista synttäreitä/nimppareita

-Ei muista lempiruokaasi, juomaasi, lempi sinun yhtään mitään

-Ei anna munaa (se pettää sua tietty!!)

-Ei tiskaa, imuroi osallistu kotitöihin

-On väsynyt (se pettää sua tietty!!)

-Ei jaksa puhua tulevaisuudesta 

-Käskee sut pois urheiluruudun ja sohvan välistä

Mulla henkilökohtasesti on ollu tätä säätöö tässä jo pitemmän aikaa, joten oon oppinu siirtään mun omaa luonnetta pikkusen sivuun, mitä miesten kanssa kommunikoimiseen tulee. En ole yli-innokas tekstaaja/soittaja, hillitsen suurimman osan härskeistä tsoukeistani, kuuntelen vaikkei vittuakaan kiinnostais miten reali hävis manulle ja yritän ymmärtää toisen osapuolen kavereita, vaikka ne olis rasittavia tyhjännauraja honottajia, joille äiti vähintään pesee pyykit ja ostaa peliaikaa. 

Miehet on kuin puimureita, ne ottaa sen minkä sille syöttää, mutta jos isket sinne liikaa kerralla, ne menee tukkoon.

Poikkeuksena mainitsen ihanaiset homoystävät, joiden kanssa ei kommunikoimisessa ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Ymmärrän peräänajo-parru-hanuri-joka reijässä jotain paitsi siellä missä pitäis-jutut ja jopa nauran niille. Voin olla täysin avoin ja ne ei tuomitse mua. Täräyttää vaan päin näköö että "Ihana horo-Jassu aaaw."  Voin olla rinnat töröllään tällänen sekopää ja silti ne pitää musta.

Jos joku nainen väittää täysillä ymmärtävänsä jotakuta heteromiestä, niin tänne saa tulla neuvoon!!!