perjantai 9. elokuuta 2013

Ootteko koskaan joutunu tyrmäystippojen uhriksi?

Luulin tätä urbaanilegendaksi ennen viime syksyä.

Eräänä syksyisenä perjantaina oltiin kavereitten kesken sovittu, että lähetään taas Kiveen ottaan muutama ja siitä sit päätettäisiin mihin lähetään joraan. Parin hyvän ystäväni kanssa sitten istuttiin Kivessä, naukkailtiin juomaa naamariin ja naurettiin. Ja se perus "ai kamala mitä kuvia eiliseltä"-kuvia tuli myöskin otettua. Millon mulla oli sormi jonkun nenässä ja millon mä näytin siltä, että jonkun sormi on mun... jossain...

Anyhow, iltamme jatkui railakkaissa merkeissä ja päädyttiin Rodeoon halvoille juomille tanssahteleen niitten ainaisten samojen soittolistassa pyörivien ysäribiisien tahtiin. Ilmeisesti en vahtinutkaan juomaani kuin raatoa vaaniva kotka, vaan keskityin epileptiseltä kohtaukselta näyttävään tanssimiseeni sen verran kiihkeästi, etten huomannut jonkun käyneen sabotoimassa drinkkiäni (2,5€ lonkeroa).

Istahdin jossain kohtaa iltaa aloilleni ja lipitin halppislonkeroani sienen lailla. Muistellessani tässä iltani jatkoa, alkaa muistini huurtumaan ja mustumaan kuin kirroosin partaalla oleva rusinan kokoinen maksani. Se haukkoo henkeä varmaan samanlailla jokaisen juomani nesteen jälkeen, kuin minä huojuessani välkkyvissä Rodeon valoissa aamun pikkutunneilla.

Kuulemma pilkin pöydässä vailla minkäänlaista hajua ympäröivistä tapahtumista, välillä päätäni nostaen ja hymyä kaukaisesti muistuttavan irvistyksen naamalleni vääntäen. Kuitenkaan tajuamatta kuinka ulapalla keinuvalta tuuliajolautalta mä näytän. Juoma pysyi silti tiukasti kädessä, vaikka hatarat otteeni uumoilivat katastrofin olevan tuloillaan. Sain mongerrettua sen verran suomea, että joku kavereistani tajusi, että odotan yhtä toista kaveria paikalle, joka saa mut roudattua ulos.

Seuraava havainto on keskeltä Frenckellin aukiota minä kaverini olalla, niinkuin Jane Tarzanin otteissa. Olo oli yhtä heikko kun pieru pohjoisnavalla ja sanat ei millään meinannu pysyä kasassa, joten päätin pitää turpani kiinni ja antaa suurempien voimien viedä mua eteenpäin. Naama taksin nahkasisustuksiin paiskautuen mua rytyytettiin pitkin Hämeenkatua kohta Hatanpäätä. Kaveri oli päättänyt viedä mut sen luo nukkuun kännini pois.

Päästessämme pihaan ei mun jalassa olleet Jeffrey Campbellit pitäneet mua lainkaan pystyssä ja taas oltiin olalla - ja ulalla. Al dente spaghetin veroiset jalat lötköttivät vetelinä ympäriinsä. Mäjähdin eteisen matolle. Vartin pituisen kenkien jalasta poiskiskomisepisodin jälkeen olin aivan nuutunut ja mölysin tieni kontaten sänkyä kohti. Ja taas mua nosteltiin. Timantit naamasta ropisten sain pääni tyynyyn ja unta kalloon.

Heräsin aivan järkyttävään päänsärkyyn, söin lääkkeen, otin kulauksen vettä, josta puolet lorahti tyynylle, kun olo oli niin voipunut, etten saanut kammettua itseäni edes puoli-istuvaan asentoon. Ja uni jatkui.
Havahduin hetken kuluttua, tai luulin ummistaneeni silmäni hetkeksi. Todellisuus löi päin näköä kun kaveri kertoi olevan sunnuntaiaamu...

SUNNUNTAIAAMU?

Mehän lähdettiin dokaan perjantaina? Kaverini kertoili, että lauantain aikana olin juonut kulauksen vettä ja syönyt särkylääkkeen päänsärkyyni, en mitään muuta. Olin tutinut onnessani, tai vähemmän onnessani 32 tuntia ja edelleen teki mieli lappoa unta kuuppaan. Vähintäänkin tuntui kun olisin ollut katujyrän alla samaisen ajan. Kyselin timanttieni perään, mutta ne on varmaan vieläkin jossain kynnysmaton uumenissa, sängyssä, ja ympäri makkarin lattiaa.

Kyselin kavereiltani, että montako illan aikana join ja vastauksena kuului 5 mietoo, 2 shottia ja mitä ilmeisimmin muutaman tipan jotain tsekkiläistä boraxia.

Luulin, että ihmiset oikeesti juovat ittesä kanveesiin, mut kyllä ne tipat on totta.

Päätin, etten juo ennen seuraavaa kertaa.

2 kommenttia:

  1. Ah niin ihanaa nuo ainaiset tyrmäykset joo. Isoveli on ollut reilu ja joskus jotain bentsoja sujauttanut mun juomaan (ja myös ruokaan).. Sen joku kaveri aikoinaan kanssa sujautti mun salmiakkikossupaukkuun jotain, koska kans aloin pyöriin yhtäkkiä, oksentelin ja sammuin. Elämäni ainoo kerta kun on filmi katkennut. Heräsin sitten myöhemmin yöllä herra-30-veen vierestä sen kädet meikäläisen tisseissä. Olin muuten itse tuolloin 16 :D Että kyllä noita mätämunia valitettavasti on, ja jotkut haluaa laittaa noita muille, koska haluaa vaan nähdä miten toisella pimenee vintti.. Sairasta touhua

    VastaaPoista
  2. Joku munapää laitto muutama vuosi sitten jotain tippoja mun juomaani Toijalan rantajuottolassa. Onneks pudotin lasin kädestäni enkä juonu drinkistä kun puolet. Taju lähti kesken lauseen kun juttelin tutun kanssa :O löin pääni seinään kaatuessani ja siitä rattoisa viikon saikku... Kovin kiva että tapahtuneen jälkeen ravintolapäällikkö selitti kaikille että olin vaan niin kännissä...

    VastaaPoista

Elämästäni kiinnostuneet