Virkavaltaa, voimasanoja ja vanhenemista

Aloittaakseni surkuhupaisan postaukseni tolloajamisestani, tänne bloggeriin, kerron miten ensinnäkin kävi hakeutuessani ko. sivustolle. Kirjoitin googlen hakuun "glogger - tarkoititko glogster", ei kun vittu bloggerisaatana. Kumminkin olin sen verran utelias, että katsoin mikä tämä hämärän peitossa oleva "gloster" on, selvisi että ei todellakaan mikään mistä minun tarvisi tietää yhtään enempää.

Tossa aamusta kaveri naputtaa viestin, että tulisinko hakeen sen töistä Nokian ST1 huoltsikalta kahelta. No tietty! Kauheella vimmalla aloin kattoon reittiohjetta ja suureksi kammokseni huomasin joutuvani ajeleen motaria ja jos joutuu motarille, niin joutuu meneen rampista alas ja rampista ylös. Inhoon armotonta vaihdekepin vatkaamista, tuntuu sen verran hiostavalta hommalta, että ennenaikaiset vaihdevuodet eivät kaukana siinnä.

Lähdin kuitenkin päättäväisesti matkaan suurempia tolloilematta. Ajoin rampit, motarin, pikkutiet, käännökset sun muut pääni sisällä vatvomani esteet mutkattomasti ja täräytin ST1:n pihaan. Käväsin imasemassa sumpit kahvion puolella ja lukasemassa Ilta-Sanomien juorut. Siirryin myymälän puolelle, jossa ystäväiseni oli hymy naamalla palvelemassa asiakkaitaan, se aina iloinen Noppe!

Odotellen kahden kellon lyömää viereeni veikkauspöytään istahti tutunnäköinen mustalaisnainen. Ja samassa tunnistin sen samaksi kun paria päivää aiemmin Acutan aulassa henggaillut rouvashenkilö. Tuolloin hän kauheasti kyseli millä autolla ajelen yms koulutus, työkuviot sun muut. Pikkusen pyöltäen vastailin, kun en oikeen tuntemattomille jaksa elämästäni tilittää. Noh, Tämä rouva hetken jutteli mukavia ja yhtäkkiä alkoi kaupittelemaan mulle jotain kesäkenkiä (!?) Mä näytän varmaan siltä, että oon uusien kenkien tarpeessa. Katsahtaessani alas, huomasin mulla jalassa olleet aivan järkyttävän räjähtäneet balleriinat. Piilotin ne penkin alle ja totesin että "Näillon ihan hyvä ajaa." :D

Tsibbailin vessaan karkuun ja tajusin, että hullunlehmäntauti on täällä. Hyvää 24v. syntymäpäivää Jasmin - Et olekaan raskaana. Pingoin ulos sauhuttelemaan ja istahdin autoon odottelemaan. Mulla on joku kauhea tarve joka kerta katsoa Audin kylkeä että onko se muuttunut tunnissa pahemman näköiseksi tai onko sille tapahtunut ihmeparantuminen. Ei, edelleen lista repsottaa, lommolla on ja se pitää korjata. DAMN.

Heitin kaverin kotiin kuin suurinpiirtein tottunut kuski ja ajelehdin Tammelan ja Viinikan sekottajan kautta kotio. Yleensä hurautan Nekalantien niin, että posket irtoo, mutta tällä kertaa mun edessä ajoi rajotusten mukaista vauhtia sitikka - Luojalle kiitos, sillä ennen Nupeldaa vastaa pyöräili mies viittoen kaula poikki-merkkiä vimmatusti. Hiljensin entisestään. Poliisien kohdalla naiskuski vilautti mulle pitkiä ja ajattelin, että "voi vittu mitä nytte..." Ajoin Nupeldan pihaan, jossa tönötti maija. Kysäsin komealta nuoremmalta konstaapelilta kuinka rahapussini käy ja totesin vain, että "Jos tulit tolla Audilla, niin valot vaan päälle ja matka jatkuu." Mulla oli hetkeä aiemmin pyöriny silmät päässä ja olin käynyt läpi kaikki kauhuskenaariot parkkisakoista ylinopeuden kautta liikenteen vaarantamiseen. Mutta ei, valot päälle, kiitos ja näkemiin.

Eli kaikille nyt tiedoksi, että kannattaa vaan ajaa sitä neljääkymppiä Nekalantietä, ellei halua väkisin luopua roposistaan. Nyt mä kuuntelen kun taivas itkee ja taidan itekki turauttaa pari kyyneltä, koska sipulin pilkkominen. Eilinen hatchback episodi edelleen kummittelee mielessä, mutta onneksi vaan päiväsaikaan. Yöllä tulee nähtyä painajaisia ihan muusta.

Auton ihmeparantumista, lottovoittoa ja silikoneja odotellessa. Viimeisin kai varmin.