Taukoilun jälkeisiä tunnelmia!
Olen tiedostamattomasti pitänyt täältä vahingossa tauon. Niinkuin olen pitänyt taukoa myös säveltämisestä, tatuoimisesta, piirtämisestä, musiikinkuuntelusta ja niin hemmetin monesta muusta asiasta. Vituttaa suunnattomasti, että myös lähimmät ja vähemmänkin lähemmät kaverit ovat liittyneet loppumattoman saamattomuuslistani jatkoksi. Anteeksi minä ja anteeksi muut.
Tämän huililoman aikana olen ehtinyt mm. jättämään Nekala-asumuksen taakseni muuttaen lähemmäksi keskustaa. Muuton mukana sain kämppiksikseni avomiehen ja lapsen. Neitseellinen sikiäminen on mahdollista ja vieläpä ilman raskausarpia. Elo äitipuolena ollut varsin vivahteikasta, mutta myös palkitsevaa. Oon löytäny itsestäni ihan uuden, rauhallisemman kasvattajapuolen. Osaan suhtautua asioihin ja ihmisiin ihan eri tavalla ja on ollut ihana kokea miltä tuntuu kun lapsi, vaikkei omasta mahasta pullahtanut olekaan, luottaa muhun ja turvautuu, kun tulee paha mieli. Kukapa olisi musta uskonut?
Mä sain viimeinkin vakituisen työpaikan 5.6.2014 ja keskiviikkona 13.8.2014 olen ollut talossa tasan vuoden päivät. Aika kulunut rattoisasti ilman ihmeempiä hermoromahduksia tai työstressiä. Mulla on mahtavat työkaverit, eikä päivääkään ole harmittanut lähteä töihin. Vihdoin voin suunnitella elämää eteenpäin pelkäämättä että työsopimus ei jatkukaan. Huoletonta huomista odotettavissa.
Kesäloma oli ja meni. Siitä jäi käteen Korkeasaaren eläintarhareissu, mökkeilyä, strutsitilalla piipahdus, rantaleijonana makaamista ja sviitissä vietetty laivamatka ukon kanssa. Helteessä lomailu ei ollut yhtään hullumpaa. Oon tyyppi, joka ei valita muusta kelistä kun kylmästä.
Viimeisenä checkpointtina voin mainita kummatkin käteni. Mun aivan jäätävän kamalat tatuoinnit molemmissa käsissä saa häädön. Toinen on kertaa vaille valmis. Piiloon menevät veitset, optinen anturi ja liikkeessä otettu olkapään söherrys vasurista ja oikeesta kädestä sutataan loppuvuodesta karikatyyrityypit, olkapään söhry, mansonin logo ja tekstit. Kalliiks tulee mutta tulkoon, että vihdoin taas viihdyn omassa ruhossani.
Näillä mennään,
Jassu
Spit vitriol. Not swallow. Set fashion. Not follow. IT IS PEACOCK, BITCH!
sunnuntai 10. elokuuta 2014
tiistai 14. tammikuuta 2014
Tupakoimattomuuden haitat
Huomenta päivää kanssaihmiset!
Tässä patsastellessani alasti suihkunraikkaana rakkaan huippuhitaan paskaläppärini ääressä tuli mieleen kuinka välillä patittaa olla kaveriporukan ainoa savuton henkilö. Sillä mikäpä raivostuttavampaa kun kotibileissä istua yksin olkkarissa koko muun sakin lipuessa röökille SAMAAN AIKAAN (?!?) Ei kymmenestä henkilöstä liikenisi paria tyyppiä jäämään seurakseni sisälle. Mulla ainakin tunnelma latistuu aivan saman tien kun tajuan jääväni yksin tuijottelemaan vuoroin partsilla nauravia kavereitani ja vuoroin älypuhelimeni näyttöä. Porukka rämähtää tiukan pakkasessa vietetyn viisiminuuttisen jälkeen sisälle ja siellä on käyty sinä aikana läpi mehukkaimmat kotikunnan juorut, julkkisten pillun vilkuttelut, uudet parisuhteet ja exien paskat tavat.
Mä päädyn komppaan mukatietoisena idioottihymyllä koko ryhmää samalla kävellessäni kuselle.
Ilta ei suinkaan pääty tähän. Kaikki, mukaanlukien minä, ollaan seitinohuessa pikkupierussa ja päätetään mennä baariin. Koko akkalauma, johon sisältyy minun lisäkseni kaksi muuta muijaa, lähdetään yhdessä valittuun baariin. Löydetään hyvä loossi, haetaan juomat ja eikös näiden kahden seuralaiseni sorme jo hamua tupakkiaskia. Yleensä tässä tilanteessa naamani vääntyy peruslukemille, koska kumpikin tekee askihamuamisensa puheen ohessa. Yhtäkkiä olenkin pelkkä vaatenaulakko joka vastaa kummankin arvotavaroiden lisäksi myös loossipaikasta. Siinä hätyyttelen perkännisiä ukkoja, joille ei mene tajuntaan sana "ei", vääntelehtin vaikeasti ahteri solmussa pitäen silmällä laukkuja ja takkeja ja juomia. Kun päähän tupakkansa vetäneet kaverini saapuvat kuolemanhajuisesta röökikopista mä oon jo ihan kypsä koko baariin.
Kerron tietenkin "hauskasta ajastani yksin pöydässä" ja saan raikuvat naurut päälleni, koska "VITTU JASSU SULLE SATTUU AINA KAIKKEE OOT NIIN VITUN VIIHDYTTÄVÄ AHAHHAHA. OOT OIKEE IDIOOTTIMAGNEETTI EHEHHEHE."
ehe ehe
T. Jassu
Tässä patsastellessani alasti suihkunraikkaana rakkaan huippuhitaan paskaläppärini ääressä tuli mieleen kuinka välillä patittaa olla kaveriporukan ainoa savuton henkilö. Sillä mikäpä raivostuttavampaa kun kotibileissä istua yksin olkkarissa koko muun sakin lipuessa röökille SAMAAN AIKAAN (?!?) Ei kymmenestä henkilöstä liikenisi paria tyyppiä jäämään seurakseni sisälle. Mulla ainakin tunnelma latistuu aivan saman tien kun tajuan jääväni yksin tuijottelemaan vuoroin partsilla nauravia kavereitani ja vuoroin älypuhelimeni näyttöä. Porukka rämähtää tiukan pakkasessa vietetyn viisiminuuttisen jälkeen sisälle ja siellä on käyty sinä aikana läpi mehukkaimmat kotikunnan juorut, julkkisten pillun vilkuttelut, uudet parisuhteet ja exien paskat tavat.
Mä päädyn komppaan mukatietoisena idioottihymyllä koko ryhmää samalla kävellessäni kuselle.
Ilta ei suinkaan pääty tähän. Kaikki, mukaanlukien minä, ollaan seitinohuessa pikkupierussa ja päätetään mennä baariin. Koko akkalauma, johon sisältyy minun lisäkseni kaksi muuta muijaa, lähdetään yhdessä valittuun baariin. Löydetään hyvä loossi, haetaan juomat ja eikös näiden kahden seuralaiseni sorme jo hamua tupakkiaskia. Yleensä tässä tilanteessa naamani vääntyy peruslukemille, koska kumpikin tekee askihamuamisensa puheen ohessa. Yhtäkkiä olenkin pelkkä vaatenaulakko joka vastaa kummankin arvotavaroiden lisäksi myös loossipaikasta. Siinä hätyyttelen perkännisiä ukkoja, joille ei mene tajuntaan sana "ei", vääntelehtin vaikeasti ahteri solmussa pitäen silmällä laukkuja ja takkeja ja juomia. Kun päähän tupakkansa vetäneet kaverini saapuvat kuolemanhajuisesta röökikopista mä oon jo ihan kypsä koko baariin.
Kerron tietenkin "hauskasta ajastani yksin pöydässä" ja saan raikuvat naurut päälleni, koska "VITTU JASSU SULLE SATTUU AINA KAIKKEE OOT NIIN VITUN VIIHDYTTÄVÄ AHAHHAHA. OOT OIKEE IDIOOTTIMAGNEETTI EHEHHEHE."
ehe ehe
T. Jassu
tiistai 19. marraskuuta 2013
Hammashommia
Tänään oli kauhulla ja kauan odotettu viimeisen viisaudenhampaan irtinyhtämissessio, joka suoritettiin toisessa olkkarissani, TAYS:n Acutan päivystyksessä. Tässä mä nyt kirjaimellisesti verenmaku suussa kirjottelen yhtäaikaa onnellisena, kuin kipuisena stooria mun leegoista.
Tää mun purukalusto alkaa oleen jo tunnettu surkuhupaisuudestaan ja ikuisesta lahoamisprosessistaan. Ja mä se jaksan juosta lekurista toiselle voivottelemassa ja ottamassa piikkiä millon mihinkin päin suuta. Mulla ei tämänpäiväisen hampaiden tuoreimman röntgenkuvan näkemisen perusteella ole enää yhtäkään naturellia hammasta, vaan jokaisessa pilkottaa pieni murunen plastikkia, olen siis aivan jäätävä feikki ku mulla on muovihampaat.
Tänään jäätyessäni bussipysäkillä tajusin, että on ihan mahtavaa saada toi viiminen riesa pois kuleksimasta ja aiheuttamasta mulle ylimääräisiä sairaslomia ja buranannapsimisia. Jospa vastasuudessa välttyisin antibioottitiputukseltakin. Kaikenlaista harmia.
Bussi tuli myöhässä ja hyvä, etten pannuttanut Acutan pihaan juostessani polvet suussa kohti toimenpidehuonetta. Miettikää, oon varmaan ainoa ihminen, joka kirmaamalla kirmaa ilosta hampaat natkuen HAMMASLÄÄKÄRIIN saamaan piikkiä pitkin suuta ja runnotuttaan suutaan valtavien hohtimien alle. Mua ei liiemmin hirvittänyt, porottanut tai peurattanut odottaessani oven narahdusta ja kauniin sukunimeni kuulemista.
ONKO KOSKINEN...?
Pomppasin penkistäni roiskasin takkini penkille ja loikkasin kirkkaan valon alle. Sain jotain nappeja naamaani ja purskuttelin hetken suuvedellä leipäläpeeni. Siihen vaan selälleen ja piikkiä ikeneen. Voin sanoo, että kun piikki työnnetään keskelle kitalakea, niin jalat sätkii ja vesi tirskuu silmistä, eikä ne äänihuuletkaan mykkänä olleet.
Hetki odottelua, pihdit käteen ja paria narahdusta ja erikoishammaslekurin pyörähtävää kädenliikettä myöhemmin hammas oli irti. Penkki ylös, tuppo suuhun, saikkulappu, irrotettu hammas, lisätuppoja ja resepti käteen ja seommoro. Se kävi nopeemmin kun pikkupojan ensi.... nojoo. Mutta tyytyväisnä lähdin apoteekin kautta kotio.
Kyllä tässä kelpaa särkylääkkeiden voimalla koneella istuskella. Jäätelöö suurkulutan luvan kanssa. Verta tuolta onkalosta tihkuu ja lommo sykkii, mutta eiköhän neki parissa päivässä hellitä.
Jassu 6 - Viisaudenhampaat 0
Tää mun purukalusto alkaa oleen jo tunnettu surkuhupaisuudestaan ja ikuisesta lahoamisprosessistaan. Ja mä se jaksan juosta lekurista toiselle voivottelemassa ja ottamassa piikkiä millon mihinkin päin suuta. Mulla ei tämänpäiväisen hampaiden tuoreimman röntgenkuvan näkemisen perusteella ole enää yhtäkään naturellia hammasta, vaan jokaisessa pilkottaa pieni murunen plastikkia, olen siis aivan jäätävä feikki ku mulla on muovihampaat.
Tänään jäätyessäni bussipysäkillä tajusin, että on ihan mahtavaa saada toi viiminen riesa pois kuleksimasta ja aiheuttamasta mulle ylimääräisiä sairaslomia ja buranannapsimisia. Jospa vastasuudessa välttyisin antibioottitiputukseltakin. Kaikenlaista harmia.
Bussi tuli myöhässä ja hyvä, etten pannuttanut Acutan pihaan juostessani polvet suussa kohti toimenpidehuonetta. Miettikää, oon varmaan ainoa ihminen, joka kirmaamalla kirmaa ilosta hampaat natkuen HAMMASLÄÄKÄRIIN saamaan piikkiä pitkin suuta ja runnotuttaan suutaan valtavien hohtimien alle. Mua ei liiemmin hirvittänyt, porottanut tai peurattanut odottaessani oven narahdusta ja kauniin sukunimeni kuulemista.
ONKO KOSKINEN...?
Pomppasin penkistäni roiskasin takkini penkille ja loikkasin kirkkaan valon alle. Sain jotain nappeja naamaani ja purskuttelin hetken suuvedellä leipäläpeeni. Siihen vaan selälleen ja piikkiä ikeneen. Voin sanoo, että kun piikki työnnetään keskelle kitalakea, niin jalat sätkii ja vesi tirskuu silmistä, eikä ne äänihuuletkaan mykkänä olleet.
Hetki odottelua, pihdit käteen ja paria narahdusta ja erikoishammaslekurin pyörähtävää kädenliikettä myöhemmin hammas oli irti. Penkki ylös, tuppo suuhun, saikkulappu, irrotettu hammas, lisätuppoja ja resepti käteen ja seommoro. Se kävi nopeemmin kun pikkupojan ensi.... nojoo. Mutta tyytyväisnä lähdin apoteekin kautta kotio.
Kyllä tässä kelpaa särkylääkkeiden voimalla koneella istuskella. Jäätelöö suurkulutan luvan kanssa. Verta tuolta onkalosta tihkuu ja lommo sykkii, mutta eiköhän neki parissa päivässä hellitä.
Jassu 6 - Viisaudenhampaat 0
maanantai 18. marraskuuta 2013
Maailman (muuttumisen) ihmettelyä
Ensinnäkin, mä olen tyrmistynyt. Tyrmistynyt, koska Muumipapan tupruttelu ei ainakaan vaikuttanu mun tupakointini aloittamiseen. Enhän mä edes kersana tajunnu mitä se Muumipappa oikein tekee, en kiinnittänyt huomiota, koska se oli se aikuisten juttu ja acceptasin sen.
Mun ensimmäinen tupakkakokeilu oli joskus peruskoulun päättäreinä, olin sillon 15-vuotias. En alkanut edes heti polttamaan, koska en tuntenut ketään "hakijaa". Säännöllinen tupakointini alkoi vasta lukiossa. Lopettaminen tapahtui 5 vuotta aloittamisesta ja kesti 2,5 vuotta. Kesän ehdin taas tuprutella, kun vitutus kasaantui, nyt olen onnellisesti ollu 2 viikkoa täysin polttamatta ja vain muutamia hassuja polttaneena yhteensä kaksi kuukautta. Toivon, että mulla pysyy tää tupakoimattomuuspermanentti lopun ikää, eikä tarvi jojoilla asian kanssa.
Toisena, en voi sietää, jos lemmikkiä sanotaan "häneksi", kun samaan aikaan kaveri on "se".
Kolmas kummallisuus on perheellistyminen. Tai ei itsessään perheen hankkiminen, vaan se kuinka yhtäkkiä ei ole enää _mitään_ muuta sisältöä elämässä. Kaikki instagram-, fb-, ynnä muut some-kuvat on pelkästään omasta nassukasta. Vauvakuvat on kivoja... ...tiettyyn rajaan asti, mut en jaksa alkaa poistelemaan kavereita, joiden vauvakuvat ei nappaa, selaan vaan ohi. Anteeksi, nyt olen varmaan horrible person. Haluan itsekin joskus perheen joo, mut ilman kumppania se on pikkusen kaukainen ajatus vielä.
Neljäntenä haluun kertoo itsestäni muutoksen. Mä olen paatunut materialisti ja nautin esineistä ja kaikesta konkreettisesta enemmän kuin asioista, joita ei voi koskettaa. Ennen mun päiväni pelasti vanhan mummon hymy, mutta nykyään kaikilla on niin kiire, ettei ole aikaa hymyillä. En edes muista miltä tuntemattomalta saatu hymy tuntuu.
Siispä, tykkään mielummin pitää kädestä ja halata kun vain puhua. Ja kaikki mitä teen, teen täysillä. Kadun, itken, nauran, ihastun, loukkaannun, huudan tai vaan olen täysin hiljaa. Mun tunteet elää todella pienissä sykleissä, sillä itkun, suuttumuksen, inhon ja anteeksiannon välillä ei välttämättä ole edes tuntia.
Mielenkiintoista nähdä miten sitä seuraavan kymmenen vuoden aikana mun elämä kääntyy, mut ei kiinnosta enempää kirjotella, koska nyt alan nettishoppaan meikkejä ja kauhulla odottaan huomista Acuta-reissua.
Materialistipedarikirkonpolttajahu**a89 kuittaa.
Mun ensimmäinen tupakkakokeilu oli joskus peruskoulun päättäreinä, olin sillon 15-vuotias. En alkanut edes heti polttamaan, koska en tuntenut ketään "hakijaa". Säännöllinen tupakointini alkoi vasta lukiossa. Lopettaminen tapahtui 5 vuotta aloittamisesta ja kesti 2,5 vuotta. Kesän ehdin taas tuprutella, kun vitutus kasaantui, nyt olen onnellisesti ollu 2 viikkoa täysin polttamatta ja vain muutamia hassuja polttaneena yhteensä kaksi kuukautta. Toivon, että mulla pysyy tää tupakoimattomuuspermanentti lopun ikää, eikä tarvi jojoilla asian kanssa.
Toisena, en voi sietää, jos lemmikkiä sanotaan "häneksi", kun samaan aikaan kaveri on "se".
Kolmas kummallisuus on perheellistyminen. Tai ei itsessään perheen hankkiminen, vaan se kuinka yhtäkkiä ei ole enää _mitään_ muuta sisältöä elämässä. Kaikki instagram-, fb-, ynnä muut some-kuvat on pelkästään omasta nassukasta. Vauvakuvat on kivoja... ...tiettyyn rajaan asti, mut en jaksa alkaa poistelemaan kavereita, joiden vauvakuvat ei nappaa, selaan vaan ohi. Anteeksi, nyt olen varmaan horrible person. Haluan itsekin joskus perheen joo, mut ilman kumppania se on pikkusen kaukainen ajatus vielä.
Neljäntenä haluun kertoo itsestäni muutoksen. Mä olen paatunut materialisti ja nautin esineistä ja kaikesta konkreettisesta enemmän kuin asioista, joita ei voi koskettaa. Ennen mun päiväni pelasti vanhan mummon hymy, mutta nykyään kaikilla on niin kiire, ettei ole aikaa hymyillä. En edes muista miltä tuntemattomalta saatu hymy tuntuu.
Siispä, tykkään mielummin pitää kädestä ja halata kun vain puhua. Ja kaikki mitä teen, teen täysillä. Kadun, itken, nauran, ihastun, loukkaannun, huudan tai vaan olen täysin hiljaa. Mun tunteet elää todella pienissä sykleissä, sillä itkun, suuttumuksen, inhon ja anteeksiannon välillä ei välttämättä ole edes tuntia.
Mielenkiintoista nähdä miten sitä seuraavan kymmenen vuoden aikana mun elämä kääntyy, mut ei kiinnosta enempää kirjotella, koska nyt alan nettishoppaan meikkejä ja kauhulla odottaan huomista Acuta-reissua.
Materialistipedarikirkonpolttajahu**a89 kuittaa.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Upea perjantai ja surujeni sunnuntai
Ensinnäkin haluan kiittää ystävääni Marttia ja hänen kolleegoitaan ihan huikeasta perjantaisesta esityksestä Kulttuuriravintola Kivessä. Pikkupojan lauluilta oli suuri menestys ja paikka tulvi ihmisiä. Mä vuorotellen itkin ja nauroin, välillä jopa itkin ja nauroin samaan aikaan. Olet huikean lahjakas nuorimies ja pääset vielä pitkälle! Olet rakas!
Nyt kuitenkin taas harmittaa. Harmittaa niin vietävästi, etten oikeastaan voi kun turauttaa pari kyyneltä ja rämpiä tämän jokavuotisen helvettipäivän ohitse. Kävin ystäväni kanssa syömässä kiinalaisessa tänään ja joka puolella näkyy isänpäiväonnitteluja ja mainontaa. Tää päivä on vuotuisesti se päivä, kun kadehdin kaikkia isällisiä ja tämä on se päivä kun ikävöin omaani kaikista eniten. Joka suunnasta paasataan aiheesta ja mun tekee mieli itkeä ammeeseen ja hukuttautua omiin kyyneliini.
Soitin papalleni äsken, olen vihainen itselleni, koska en ole käynyt häntä katsomassa kuukausiin vaikka kotikonnuillani olen vieraillutkin, mutta nyt olin ylpeä itsestäni saadessani aikaiseksi edes soittaa, onnitella ja kysyä kuulumisia. Hän kuulosti onnelliselta ja pirteältä kuullessani minut. Se tuntui hienolta.
Muutama ystäväni ja sukulaiseni tietää, miltä tuntuu kun menettää vanhempansa ja siksi heidän kanssaan aiheesta onkin niin helppo puhua. Hassua, miten tämä kaikki muokkaa ihmistä. Jos isäni olisi ollut lapsuudestani aikuisuuteen asti läsnä, en olisi se ihminen, joka olen nyt. Tavallaan olisin ehkä eheämpi, mutta en ehkä osaisi arvostaa kaikkia niitä asioita, mitä arvostan nyt. Halaus, hymy ja kädestäpitäminen tuntuu tuplasti paremmalta, kun sitä osaa arvostaa, osaa elää juuri nyt ja osaa tuntea sen yhen pienen hetken kauneuden.
Viikonloppuni on ollut täynnä rakkaita ystäviä, omaa sairastelua, lepoa, naurua, itkua, puheita ja muistoja. Tämä viikonloppu on samalla ikimuistoinen, surullinen ja riemukas. Muistakaa ihmiset riemuita ja nauraa kun siltä tuntuu, muistakaa surra kun suruttaa ja muistakaa levätä kun olette kipeitä. Älkää unohtako ystäviä ja läheisiä, Älkääkä ikinä unohtako kertoa tärkeille kuinka paljon he teille merkitsevät. Halaus, hymy, tsemppaus ja lohduttaminen. Pienet teot on hyvin usein niitä suurimpia ja merkityksellisimpiä.
Rakkaudella: Jasmin
Nyt kuitenkin taas harmittaa. Harmittaa niin vietävästi, etten oikeastaan voi kun turauttaa pari kyyneltä ja rämpiä tämän jokavuotisen helvettipäivän ohitse. Kävin ystäväni kanssa syömässä kiinalaisessa tänään ja joka puolella näkyy isänpäiväonnitteluja ja mainontaa. Tää päivä on vuotuisesti se päivä, kun kadehdin kaikkia isällisiä ja tämä on se päivä kun ikävöin omaani kaikista eniten. Joka suunnasta paasataan aiheesta ja mun tekee mieli itkeä ammeeseen ja hukuttautua omiin kyyneliini.
Soitin papalleni äsken, olen vihainen itselleni, koska en ole käynyt häntä katsomassa kuukausiin vaikka kotikonnuillani olen vieraillutkin, mutta nyt olin ylpeä itsestäni saadessani aikaiseksi edes soittaa, onnitella ja kysyä kuulumisia. Hän kuulosti onnelliselta ja pirteältä kuullessani minut. Se tuntui hienolta.
Muutama ystäväni ja sukulaiseni tietää, miltä tuntuu kun menettää vanhempansa ja siksi heidän kanssaan aiheesta onkin niin helppo puhua. Hassua, miten tämä kaikki muokkaa ihmistä. Jos isäni olisi ollut lapsuudestani aikuisuuteen asti läsnä, en olisi se ihminen, joka olen nyt. Tavallaan olisin ehkä eheämpi, mutta en ehkä osaisi arvostaa kaikkia niitä asioita, mitä arvostan nyt. Halaus, hymy ja kädestäpitäminen tuntuu tuplasti paremmalta, kun sitä osaa arvostaa, osaa elää juuri nyt ja osaa tuntea sen yhen pienen hetken kauneuden.
Viikonloppuni on ollut täynnä rakkaita ystäviä, omaa sairastelua, lepoa, naurua, itkua, puheita ja muistoja. Tämä viikonloppu on samalla ikimuistoinen, surullinen ja riemukas. Muistakaa ihmiset riemuita ja nauraa kun siltä tuntuu, muistakaa surra kun suruttaa ja muistakaa levätä kun olette kipeitä. Älkää unohtako ystäviä ja läheisiä, Älkääkä ikinä unohtako kertoa tärkeille kuinka paljon he teille merkitsevät. Halaus, hymy, tsemppaus ja lohduttaminen. Pienet teot on hyvin usein niitä suurimpia ja merkityksellisimpiä.
Rakkaudella: Jasmin
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Mies, voi hyvä jumala taas kerran...
Mulle käy päivä päivältä oudommaksi tuo vastakkainen sukupuoli. Tunnun sekaantuvan kummallisista aivoituksista toiseen yhä useammin. Nää esimerkit on mun elämästä, yllättäen. Olen koittanut meinaan kerätä mainitsemisen arvoisia ja blogikelpoisia muutaman. Joten nauttikaa tai epänauttikaa, naiset!
1. Tapailin noin vuosi sitten erästä miestä hetken, mutta kun tunteeni ei riittäneetkään, niin päätin olla kiusaamatta itseäni ja toista osapuolta sen enempää ja päätin jutun. Mitä ilmeisimmin mies ei tajunnut, että ei on ei ja jatkoi jankkaamista, että eikö voitaisi vielä kokeilla ja aina mun vastaus pysyi samana, ei. Ja vaikka hän kuinka koitti järjestää tapaamisia, niin mä keksin aina jotain miksen voi nähdä. Ahdisti.
Hetki sitten päädyin samaan porukkaan iltaa viettään ja pyysin sitten tätä kyseistä miestä lähteen mun kanssa jatkamaan iltaa toiseen mestaan kun muut päättivät lähteä kotiin. (Edelleen oletin kaverin tietävän että friend zone is still on.) Kuinka monelle tämä tarkoittaa vihreetä valoa sänkyyn tai suhteeseen päin? En tiedä, mutta tälle tyypille se tarkoitti juuri sitä. "Etkai sää ketä tahansa pyytäs jatkaan sun kaa iltaa ellei tässois jotai muutaki?" Niinku mitä? Hääkellot? Mun käsittääkseni olen kertonut, ettei tunteita ole ja ei, ne eivät ole nousseet takaisin pintaan, me ollaan kavereita. Nyt olen alkanut kääntymään siihen suuntaan, että parempi kun ei tavattais enää ikinä.
2. Menneenä kesänä hengasin jälleen kerran yhden ihan mukavan kollin kanssa. Kehui mua kuinka hemmetin mukava, kaunis, ihana, "miten voit olla sinkku" mä olenkaan. Päätettiin sitte, et lähetää useemminki baanalle ja nähään, mut eipäs menny lusikat tasan. Kesällä satuin samalle terassille tän tyypin kanssa ja hän oli kun seipään nielly mut nähdessään. Menin tietty morjestaan, eikä mun luonteeseen kuulu et kyselisin mikset oo vastannu tai tullu käymään vaik lupasit. No, parkkeerasin ahterini ölppösen kanssa toiseen pöytään ja jälkeenpäin kuulin, että tämä mies oli todennut kaverilleni, että "olisit voinut varottaa". Varottaa musta? Miksi?
Ihmettelen myös suuresti miksi mulle pitää myös valehdella, että "ärsyttää kun toi yks muija tekstaa ja soittelee monta kertaa päivässä mulle." Ärsytti niin paljon, että alkoi sittemmin seurustelemaan tän samaisen naisen kanssa. Okei? :----D Kyllä mä olen sen verran iso tyttö, että kestän, jos joku pitää jostain muusta mua enemmän tai että olen enemmän kaverityyppiä. Mä en enää ikinä takerru. Siitä kun ei seuraa mitään hyvää. No hard feelings though.
3. Mua ihmetyttää suuresti "en pääse/halua päästä exästäni yli"-tyypit tai on/offaajat. Mulle on harvinaisen selvää miksi ex on ex ja oon suhteessa sen verran mustavalkonen, että sitä joko ollaan yhdessä tai ei. Ei tarvitte sitte turhaan mustasukkailla ja selitellä tekemisiään. Vituttaa ihan älyttömästi tollaset seilaajat, kun joutuu itse ihastuttuaan välikädeksi ja miettiin, että uskaltaako väliin edes lähtee sotkeen ilman, että leimataan pesänrikkojahuoraksi tai saako kummaltaki henkisesti ja fyysisesti turpaan.
Mikä siinä voi olla niin vitun vaikeeta, kun päätetään halutaanko seurustella vai ei?
4. Miehet, jotka seurustelee ja silti juttelee vinkkailevasti toisille naisille. Tekis mieli niin käräyttää jokainen varattu ukko niiden muijille, et millai ne esimerkiks mulle kirjottelee netissä. Mä kirjottelen takas kyllä, mut mullei oo aikomustakaan evääni letkauttaa, että lähtisin tapaamaan vällyjen välissä varattuja. Mun perusluonne on avoin ja puhun aika härskejäkin, mutta ne ei tarkota mitään. Mä saan puhua mitä lystään niin kauan ku ite oon sinkku. Mutta mitään en lähe touhuaan.
Siinäpä muutama esimerkki, miksi sanakirjassa miehen kohdalla mulla on suuri aukko.
Mun miesihanne ei noudata minkäänlaista kaavaa. Olen ihastunut mm. tällaisiin tyyppeihin:
-Lihaksikas
-Laiha
-Äärimmäisen kiltti
-Raitis
-Lyhyt
-Mua paljon vanhempi
-Lihava
-Tumma
-Saman ikäinen kun minä
-Pitkä
-Nainen
-Uskollinen
-Savuton
-Pitkähiuksinen
-Ateisti
-Vaalea
-Sossupummi
-Samalta paikkakunnalta
-Linnakundi
-Tatuoitu/lävistetty
-Musikaalinen
-Kalju
-Tupakoitsija
-Mies
-Menestyvä
-Pettävä
-Kaukaa Tampereelta
-Mua paljon nuorempi
-Paljon alkoholia kuluttava
-Ei yhtäkään lävistystä/tatuointia
MUTTA SILTI kaikkien kanssa menny enemmän tai vähemmän päin persettä... Kai mussa on sitten jotain vitusti vinossa...
Ihmetellen, PIUSA
ps. toi Thai cube oli aivan täyttä paskaa...
1. Tapailin noin vuosi sitten erästä miestä hetken, mutta kun tunteeni ei riittäneetkään, niin päätin olla kiusaamatta itseäni ja toista osapuolta sen enempää ja päätin jutun. Mitä ilmeisimmin mies ei tajunnut, että ei on ei ja jatkoi jankkaamista, että eikö voitaisi vielä kokeilla ja aina mun vastaus pysyi samana, ei. Ja vaikka hän kuinka koitti järjestää tapaamisia, niin mä keksin aina jotain miksen voi nähdä. Ahdisti.
Hetki sitten päädyin samaan porukkaan iltaa viettään ja pyysin sitten tätä kyseistä miestä lähteen mun kanssa jatkamaan iltaa toiseen mestaan kun muut päättivät lähteä kotiin. (Edelleen oletin kaverin tietävän että friend zone is still on.) Kuinka monelle tämä tarkoittaa vihreetä valoa sänkyyn tai suhteeseen päin? En tiedä, mutta tälle tyypille se tarkoitti juuri sitä. "Etkai sää ketä tahansa pyytäs jatkaan sun kaa iltaa ellei tässois jotai muutaki?" Niinku mitä? Hääkellot? Mun käsittääkseni olen kertonut, ettei tunteita ole ja ei, ne eivät ole nousseet takaisin pintaan, me ollaan kavereita. Nyt olen alkanut kääntymään siihen suuntaan, että parempi kun ei tavattais enää ikinä.
2. Menneenä kesänä hengasin jälleen kerran yhden ihan mukavan kollin kanssa. Kehui mua kuinka hemmetin mukava, kaunis, ihana, "miten voit olla sinkku" mä olenkaan. Päätettiin sitte, et lähetää useemminki baanalle ja nähään, mut eipäs menny lusikat tasan. Kesällä satuin samalle terassille tän tyypin kanssa ja hän oli kun seipään nielly mut nähdessään. Menin tietty morjestaan, eikä mun luonteeseen kuulu et kyselisin mikset oo vastannu tai tullu käymään vaik lupasit. No, parkkeerasin ahterini ölppösen kanssa toiseen pöytään ja jälkeenpäin kuulin, että tämä mies oli todennut kaverilleni, että "olisit voinut varottaa". Varottaa musta? Miksi?
Ihmettelen myös suuresti miksi mulle pitää myös valehdella, että "ärsyttää kun toi yks muija tekstaa ja soittelee monta kertaa päivässä mulle." Ärsytti niin paljon, että alkoi sittemmin seurustelemaan tän samaisen naisen kanssa. Okei? :----D Kyllä mä olen sen verran iso tyttö, että kestän, jos joku pitää jostain muusta mua enemmän tai että olen enemmän kaverityyppiä. Mä en enää ikinä takerru. Siitä kun ei seuraa mitään hyvää. No hard feelings though.
3. Mua ihmetyttää suuresti "en pääse/halua päästä exästäni yli"-tyypit tai on/offaajat. Mulle on harvinaisen selvää miksi ex on ex ja oon suhteessa sen verran mustavalkonen, että sitä joko ollaan yhdessä tai ei. Ei tarvitte sitte turhaan mustasukkailla ja selitellä tekemisiään. Vituttaa ihan älyttömästi tollaset seilaajat, kun joutuu itse ihastuttuaan välikädeksi ja miettiin, että uskaltaako väliin edes lähtee sotkeen ilman, että leimataan pesänrikkojahuoraksi tai saako kummaltaki henkisesti ja fyysisesti turpaan.
Mikä siinä voi olla niin vitun vaikeeta, kun päätetään halutaanko seurustella vai ei?
4. Miehet, jotka seurustelee ja silti juttelee vinkkailevasti toisille naisille. Tekis mieli niin käräyttää jokainen varattu ukko niiden muijille, et millai ne esimerkiks mulle kirjottelee netissä. Mä kirjottelen takas kyllä, mut mullei oo aikomustakaan evääni letkauttaa, että lähtisin tapaamaan vällyjen välissä varattuja. Mun perusluonne on avoin ja puhun aika härskejäkin, mutta ne ei tarkota mitään. Mä saan puhua mitä lystään niin kauan ku ite oon sinkku. Mutta mitään en lähe touhuaan.
Siinäpä muutama esimerkki, miksi sanakirjassa miehen kohdalla mulla on suuri aukko.
Mun miesihanne ei noudata minkäänlaista kaavaa. Olen ihastunut mm. tällaisiin tyyppeihin:
-Lihaksikas
-Laiha
-Äärimmäisen kiltti
-Raitis
-Lyhyt
-Mua paljon vanhempi
-Lihava
-Tumma
-Saman ikäinen kun minä
-Pitkä
-Nainen
-Uskollinen
-Savuton
-Pitkähiuksinen
-Ateisti
-Vaalea
-Sossupummi
-Samalta paikkakunnalta
-Linnakundi
-Tatuoitu/lävistetty
-Musikaalinen
-Kalju
-Tupakoitsija
-Mies
-Menestyvä
-Pettävä
-Kaukaa Tampereelta
-Mua paljon nuorempi
-Paljon alkoholia kuluttava
-Ei yhtäkään lävistystä/tatuointia
MUTTA SILTI kaikkien kanssa menny enemmän tai vähemmän päin persettä... Kai mussa on sitten jotain vitusti vinossa...
Ihmetellen, PIUSA
ps. toi Thai cube oli aivan täyttä paskaa...
tiistai 15. lokakuuta 2013
Idols-tohinoita ja sairaskohtauksia
Morppa!
Kuten tuolta MTV3:n viihdesivuilta onkin voinut lukea ja kuunnella (Koelauluvideon näkee kun painaa tätä!), niin osallistuin Idolsiin 2013. Koelaulut tuotantoryhmälle oli elokuussa ja sieltä napautin jatkoon. Seuraavana päivänä pääsin tutiseen tuomareitten eteen. Tuomareista Jussi69, Lauri Ylönen ja Jone Nikula piti musta, joten sieltäki suunta oli eteenpäin. Sini ei mulle lämmenny, mut ei sillä, en mäkään lämpee sille...
Teatteriviikonloppu oli poikkeuksellisesti Aleksanterinteatterin sijaan 3h matkan päässä Helsingistä, Utissa. Oli ihan huikeeta päästä sotilasalueelle lauleskeleen. Odottelua se koko telkkarin tekeminen on 90% ajasta ja levottomalla luonteellani se tuotti mulle harmaita hiuksia. Mä olin tokavikassa rivilauluryhmässä ja kaiken väsymyksen, koti-ikävän ja muun kamerahärdellin keskellä en tainnut olla parhaimmillani, vaikka parhaani siinä mielentilassa yritinkin ja mitään en muuttais esityksessäni. Meitä oli jäljellä 63 parasta laulajaa kaikista 3000 koelaulajasta ja mä kuuluin niihin. Huikea kokemus, vaikka tipuinkin ekana teatteripäivänä. Tästä näet rivilaulut teatterin ekalta päivältä.
Musta alko jo kesken ekan päivän tuntuun, ettei muottiin survominen oo mun juttu. Mä halusin vaan kotiin, omaan sänkyyn ja kunnon lepoo. En sano, ettenkö koskaan koittais uudestaan jotain laulukilpailua, mutta tällä hetkellä kyllä kun miettii elo-syyskuuta niin tulee väkisinkin hiki. Mä en huonoille hävinny ja varmistuin siitä et, vittu kyllä mä laulaa osaan. Ei neljän ihmisen mielipide mun lauluintoani lannista. (Tiikerihain karaokessa ja Kiven pianon ääressä oon saanu kisan jälkeen mahtavat aplodit! :P)
Mut synkempänä aiheena haluan kertoo mitä mulle kävi pari viikkoa ennen Idolsia...
Mulle tuli kotona kesken koneella istumisen aivoverenkiertohäiriö, jota mä pelästyin. Mä en varmaan ikinä oo pelänny kuolevani, mut se sai mun elämän viliseen silmien editse. Tapahtuman kulku on pikkusen hämärän peitossa, koska toimin niin irrationaalisesti kohtauksen tullessa. Mutta näin siinä jotakuinkin kävi.
Istuin koneella jokin loppukesäinen ilta ja juttelin kaverin kanssa facebookissa (en muista kenen) ja yhtäkkiä mun liikkeet alko hidastuun ja jouduin keskittyyn todella siihen, mitä kirjoitin. Hetken päästä kaikki, mitä koitin kirjoittaa, muuttui ihan sotkuksi ja vaikka kuinka sormet koitti hakeutua oikeille näppäimille, niin aina kirjoitin väärin.
Bäkspeissasin minkä kerkesin ja taas kirjoitin, ei mitään järkee vieläkään. Aloin täristä pelosta ja mulla alkoi näkö sumentua ja mun kädet puutui toimintakyvyttömiksi. En pystynyt enää kirjottamaan mitään, joten koitin puhua itekseni et kai nyt edes se onnistuu, niin ei. Puhe oli sakeempaa kun mun aamupuuro ja aloin itkeen hysteerisenä et mitä mulle tapahtuu... Sekoilin hetken ja painuin makaamaan sänkyyn. Kohtaus kesti ehkä muutaman minuutin, mutta aika tuntui viikolta. Kohtaus meni ohi ja noin tunti siitä, unohdin koko tapauksen.
Tähän kohtaukseen liittyy ilmeisesti jonkinasteinen muistinmenetys, sillä muistin koko homman vasta eilen kun työkaverin kanssa juteltiin sairauksista. Vasta eilen kerroin äidillekin. Pelkään tosiaan et tuo uusiutuu, joten päätin, että tupakanpoltto saa taas jäädä. Toivottavasti lopullisesti, sillä 2,5 vuotta olin jo polttamatta, kunnes kesällä lipsahdin.
Suosittelen tän tapauksen tiimoilta kaikkia miettiin tupakoinnin vähentämistä/lopettamista, ennen kuin on liian myöhäistä... Terveys on asia, jota osaa arvostaa vasta kun sairastuu tai tässä tapauksessa myös; pelästyy.
Mulla oli tuuri, ettei se (oletettavasti) hyytymä tehnyt pysyvää tuhoa aivoihin tai jopa tappanut minua.
Terveisin Kauhistunut, mutta elämästään onnellinen Jasmin
torstai 29. elokuuta 2013
Perseilyn ABC
Aloitetaanpas sitten tämä aakkoskirja ihan alusta. Valaisevana infona seuraavan nautinnollisen ja hieman pyllyä kutittavan merkintäni sisällöstä kerron, että tämä on sitä mun (Jasminin) huikeaa irliä! Mulle sattuu ja tapahtuu, jotkut asiat vituttaa, jotkut vituttaa ja sitten naurattaa, mutta useimmiten vaan... ...vituttaa. Aloitetaan kirjaimesta A:
A niinkuin aamupala, aamupala jota en koskaan syö. Päivän tärkeimmäin aterian skippaan, vaikka mahassa tuntuis olevan kasa loisia syömässä mun sisäelimiä. Nälkä on, mutta mikään ei mene alas. Liekö psyykkistä, mutta joka aamu juon vain kaakaon.
B niinkuin Burana, lääke jota on oltava, mutta vitut se mihinkään auttaa. Olen aina ollut huono syömään lääkkeitä, koska kammoksun tuoteselosteita. Päänsärky lähtee nukkumalla ja nuha nu....
C-vitamiini, jota pitäis ehkä nauttia enemmän. Jatkuvasti väsyttää ja vituttaa. Oon aivan pasCahalvauCsen partaalla, jos joku mainitsee appelsiinin. Kauhea työ saada C ensin auki ja sitten kun haukkaat ensimmäiCn palan, tajuat kuinka pasCaa C on.
D niinkuin darra. Teistä en tiedä, mut mun darrat on aaltoilevaa sorttia. Juomingin alotuksen aikoihin mullei ollu koskaan mitään oloo seuraavana päivänä, parikymppisenä iski niin syvät darrakoomat, että ainoa kulkuneuvo millä ruho liikkui oli sänky. Nykyään vaan väsyttää ja on voimaton olo, mutta pääsen punkasta jääkaapille ja takaisin.
E-pillerit on kummajaisia ainakin meikäläisen elimistölle, joka tuntuu taistelevan jokaista vierasesinettä vastaan. Vie toki alavattakivut mennessään, olettaen ettei puolukat valu kesken pillerilaatan... Mikä stressi?
F niinkuin fööni. Mikä hitto siinä on, ettei tää letti pysy ojossa millään? Lisää kyseiseen sanaan "S" eteen niin tiedät kuinka mun tupee on joka hetki. Föönaamisen jälkeen on helvetti irti, sillä mulla jäi harjastakin kahva narahtaen käteen tossa tovi sitten, koska mun hius on sellasta sorttia, että tähän uppoo ainoastaan moottorisaha.
G-piste. Ei ole.
H niinkuin hampaat. Mun purukalusto on tiettävästi parhaat päivänsä nähneen fossiilin tasolla. Parhaimmillaan kombona ollut samaan aikaan 14 reikää, 4 lohkeemaa, 3 viisaudenhammasta, 1 juurihoitoa vaativa sivuleego ja pienenä pyörän ohjaustankoon hajonneiden etutöhköjen kulmien muotoilu. Teki hiukan mieli porata kun porattiin...
I niinkuin Idols
J niinkuin Jasmin. Tuo naiseuden kaukainen peilikuva. Tuo itsensä tutkiskelun orja. Tuo materialistista maailmaa vastaan kapinoiva muukalainen. Tuo yksinäisellä maitolaiturilla itseään synneistä ämpärissä puhdistava impi. Tuo käsinkosketeltava epäitsekkyyden haamu. Tuo varpaitaan hamuava sinisilmäinen vauva, jolla on valitettavasti silmät kierossa.
K niinkuin kaipuu. Mä oon tosi onneton mun kaipaukseni kanssa. Kaipaan tosi paljon asioita niin menneitä kuin ylipäätään. L-kohdassa lisää...
L niinkuin läheisyys, joo sitä mä kaipaan. Sitä kun joku tuhisee vieressä. Tai vaikka kuorsaa niin, ettei itse saa nukuttua silmäystäkään. Mä oon kaikista luovimmillani kun mullon joku mun vieressä. Se turva, se tieto, että joku vaan on siinä. Lihapullakin alkaa ällällä.
M niinkuin mopoautot. Tästä on ollut paljon puhetta jo pitkän aikaa, mut edelleen sitä mieltä et ne todellakin pois liikenteestä. Perusteluja ei tarvita.
O niinkuin orgasmi (naisen). Ei tämä ei ole urbaanilegenda, mutta mä teen siitä lähes mahdottoman tehtävän miehelle. Miehet tuntuu olevan varmoja taidoistaan, mutta kyllä se vaan niin on, että naiset ne osaa feikata. ;)
P niinkuin pieru. Se ei pelkästään puhdista elimistöä vaan vapauttaa myös mielen, niin oman kuin muidenkin. Pieru on muuten perseestä.
Q... Suurimman osan ajasta taidan olla suhk koht qtamolla...
R niinkuin rakkaus, jos joku sellaisen löytää niin voisiko lahjoittaa minullekin osan? Edes murusen? Oon niin kyllästynyt tähän ikuiseen vanhojen tuttujen kanssa soutamiseen, että tekis ihan hyvää välillä vaikka rakastua niinkun oikeasti.
S niinkuin suola. Ilman suolaa, ruoka on aika jäykkää shaibaa. Ja makeasta en ole oikeastaan napostelumielessä juurikaan välittänyt ja syy siihen löytyy skrollailemalla kohtaan "H". Lisäksi mä oon aina tykänny sanonnasta "elämän suola, mutta miksi? Siksi koska se taipuu niin hauskasti "Te olette mun elämäni suolia." Juuri te, rakkaat lukijasuoleni.
T niinkuin tupakka. Tuo 2,5 vuotta kestänyt tauko syöpäkääryleestä tuntuu niin kaukaiselta. Olinko mä oikeasti savuton niin kauan? Musta pitäis varmaan hakata toi paha tapa pois. Miksi mä tyhmä alotin uudestaan? Only God knows why...
U niinkuin urheilu. Ai vittu mitkä antipatiat töllöstä tulevaa urheilua kohtaan mulla onkaan. Kohdassa "L" en tarkoita, että tahtoisin tällaista urheiluhullu-kategoriaan kuuluvaa tuhisijaa läheisyyteeni. Kyllä pysyy housut visusti kintuissa, jos Urho on auki.
V niinkuin vitutus. Mitä kauemmin elää, sitä enemmän vituttaa. Ja mitä kauemmin kyynistyy yksinään, sitä nopeemmin vituttaa. Mä oon mestari tässä liigassa. Mua ei kauheesti tarvi ärsyttää, että ärsyynnyn. Pitäisi varmaan alkaa hoonaamaan töissä tehtävien hoonauksien lisäksi tätä osioo pään sisältä. Mut helpommin moottorien kytkimiä ajan puhtaaks kun alkaisin selvittään tän pääkopan muttereita oikeisiin lokeroihin.
W niinkuin witutus. Tää on toi edellinen tuplana. Eli joku asia vituttaa valmiiks ja sit joku asia X kaatuu samaan aikaan päälle. Tätä usein kutsutaan edellisestä illasta juurensa juontavaksi rahapula + krapula-kombinaatioksi. Yhdellä sanalla morkkis.
X-files? Kas noin, soiko teilläkin nyt sen antiikkisen sarjan karmiva tunnari päässä?
Y niinkuin yksinäisyys. Monet mieltää, että itsenäisyys on yksinäisyyttä, ei aina, mutta mun kohdalla se pitää paikkansa. Välillä mietityttää kuinka hemmetin riippuvainen mä olen seurasta. Osaan olla yksin, mutta en halua ja siinä on vissi ero. Illat näin koneella naputellessani ja runosuoneni sykkiessä tää on jees, mut sit kun koittaa hetki ennen nukkumaanmenoa, niin ai hitto kun olis kiva joku kämppis vaikka, jolle nauraa tai jonka kanssa nauraa.
Zorro? Oks tällä tunnaria? Voisin vaihtaa kohdan X tunnarin tähän.
Å niinkuin Åbo, Turku. Mä tykkään ruotsinkielestä ja Turusta. Siksi oon monesti miettiny miks se on muka se Suomen ahteri? Valaiskaa mulle miksi Turku on verrattavissa ulostusreikään? (Itsehän olen Toijalalla haastamassa Turun titteliä ja halutessanne kerron listan miksi)
Ä niinkuin äiti. Äiti (ainakin mun) on ihana, suojeleva, rakastava, mutta myöskin välillä rakastava ilman välissä sykkivää "k":ta. Lähes joka puhelu, mikä äipän kanssa käydään, joudutaan käymään uudestaan, koska joko 1) puhutaan päällekkäin 2) huudetaan päällekkäin. Vaihtoehto 2 on epämieluinen niin kanssamatkustajille kuin puhelun kummallekin osapuolelle. Paskinta tässä on se, että kaikki häviää tän erän. Mutta ei, me ei kuitenkaan riidellä, me keskustellaan!
Ö niinkuin öljy. Tällä alalla sen saaminen ihoonsa on väistämätöntä. Kun tarpeeksi öljysillä näpeillä koitat handlata työkaluja, ne ei pysy käsissä. Vedellä se ei lähde ja saippuat kuivattaa. Ja sitten kun saippuat kuivattaa, joudut rasvaamaan käsiä. Rasva ei kuivu ja se on jo sitten ihan sama onko se rasvaa vai öljyä, kun ne työkalut ei pysy käsissä, joten joudut pesemään käsiä... Ja... niin...
Tässä mun abc, haastan teidät tekemään saman. mulla tää oli vitutuspainotteinen.
Rakkaudella: Jasmin <3
A niinkuin aamupala, aamupala jota en koskaan syö. Päivän tärkeimmäin aterian skippaan, vaikka mahassa tuntuis olevan kasa loisia syömässä mun sisäelimiä. Nälkä on, mutta mikään ei mene alas. Liekö psyykkistä, mutta joka aamu juon vain kaakaon.
B niinkuin Burana, lääke jota on oltava, mutta vitut se mihinkään auttaa. Olen aina ollut huono syömään lääkkeitä, koska kammoksun tuoteselosteita. Päänsärky lähtee nukkumalla ja nuha nu....
C-vitamiini, jota pitäis ehkä nauttia enemmän. Jatkuvasti väsyttää ja vituttaa. Oon aivan pasCahalvauCsen partaalla, jos joku mainitsee appelsiinin. Kauhea työ saada C ensin auki ja sitten kun haukkaat ensimmäiCn palan, tajuat kuinka pasCaa C on.
D niinkuin darra. Teistä en tiedä, mut mun darrat on aaltoilevaa sorttia. Juomingin alotuksen aikoihin mullei ollu koskaan mitään oloo seuraavana päivänä, parikymppisenä iski niin syvät darrakoomat, että ainoa kulkuneuvo millä ruho liikkui oli sänky. Nykyään vaan väsyttää ja on voimaton olo, mutta pääsen punkasta jääkaapille ja takaisin.
E-pillerit on kummajaisia ainakin meikäläisen elimistölle, joka tuntuu taistelevan jokaista vierasesinettä vastaan. Vie toki alavattakivut mennessään, olettaen ettei puolukat valu kesken pillerilaatan... Mikä stressi?
F niinkuin fööni. Mikä hitto siinä on, ettei tää letti pysy ojossa millään? Lisää kyseiseen sanaan "S" eteen niin tiedät kuinka mun tupee on joka hetki. Föönaamisen jälkeen on helvetti irti, sillä mulla jäi harjastakin kahva narahtaen käteen tossa tovi sitten, koska mun hius on sellasta sorttia, että tähän uppoo ainoastaan moottorisaha.
G-piste. Ei ole.
H niinkuin hampaat. Mun purukalusto on tiettävästi parhaat päivänsä nähneen fossiilin tasolla. Parhaimmillaan kombona ollut samaan aikaan 14 reikää, 4 lohkeemaa, 3 viisaudenhammasta, 1 juurihoitoa vaativa sivuleego ja pienenä pyörän ohjaustankoon hajonneiden etutöhköjen kulmien muotoilu. Teki hiukan mieli porata kun porattiin...
I niinkuin Idols
J niinkuin Jasmin. Tuo naiseuden kaukainen peilikuva. Tuo itsensä tutkiskelun orja. Tuo materialistista maailmaa vastaan kapinoiva muukalainen. Tuo yksinäisellä maitolaiturilla itseään synneistä ämpärissä puhdistava impi. Tuo käsinkosketeltava epäitsekkyyden haamu. Tuo varpaitaan hamuava sinisilmäinen vauva, jolla on valitettavasti silmät kierossa.
K niinkuin kaipuu. Mä oon tosi onneton mun kaipaukseni kanssa. Kaipaan tosi paljon asioita niin menneitä kuin ylipäätään. L-kohdassa lisää...
L niinkuin läheisyys, joo sitä mä kaipaan. Sitä kun joku tuhisee vieressä. Tai vaikka kuorsaa niin, ettei itse saa nukuttua silmäystäkään. Mä oon kaikista luovimmillani kun mullon joku mun vieressä. Se turva, se tieto, että joku vaan on siinä. Lihapullakin alkaa ällällä.
M niinkuin mopoautot. Tästä on ollut paljon puhetta jo pitkän aikaa, mut edelleen sitä mieltä et ne todellakin pois liikenteestä. Perusteluja ei tarvita.
O niinkuin orgasmi (naisen). Ei tämä ei ole urbaanilegenda, mutta mä teen siitä lähes mahdottoman tehtävän miehelle. Miehet tuntuu olevan varmoja taidoistaan, mutta kyllä se vaan niin on, että naiset ne osaa feikata. ;)
P niinkuin pieru. Se ei pelkästään puhdista elimistöä vaan vapauttaa myös mielen, niin oman kuin muidenkin. Pieru on muuten perseestä.
Q... Suurimman osan ajasta taidan olla suhk koht qtamolla...
R niinkuin rakkaus, jos joku sellaisen löytää niin voisiko lahjoittaa minullekin osan? Edes murusen? Oon niin kyllästynyt tähän ikuiseen vanhojen tuttujen kanssa soutamiseen, että tekis ihan hyvää välillä vaikka rakastua niinkun oikeasti.
S niinkuin suola. Ilman suolaa, ruoka on aika jäykkää shaibaa. Ja makeasta en ole oikeastaan napostelumielessä juurikaan välittänyt ja syy siihen löytyy skrollailemalla kohtaan "H". Lisäksi mä oon aina tykänny sanonnasta "elämän suola, mutta miksi? Siksi koska se taipuu niin hauskasti "Te olette mun elämäni suolia." Juuri te, rakkaat lukijasuoleni.
T niinkuin tupakka. Tuo 2,5 vuotta kestänyt tauko syöpäkääryleestä tuntuu niin kaukaiselta. Olinko mä oikeasti savuton niin kauan? Musta pitäis varmaan hakata toi paha tapa pois. Miksi mä tyhmä alotin uudestaan? Only God knows why...
U niinkuin urheilu. Ai vittu mitkä antipatiat töllöstä tulevaa urheilua kohtaan mulla onkaan. Kohdassa "L" en tarkoita, että tahtoisin tällaista urheiluhullu-kategoriaan kuuluvaa tuhisijaa läheisyyteeni. Kyllä pysyy housut visusti kintuissa, jos Urho on auki.
V niinkuin vitutus. Mitä kauemmin elää, sitä enemmän vituttaa. Ja mitä kauemmin kyynistyy yksinään, sitä nopeemmin vituttaa. Mä oon mestari tässä liigassa. Mua ei kauheesti tarvi ärsyttää, että ärsyynnyn. Pitäisi varmaan alkaa hoonaamaan töissä tehtävien hoonauksien lisäksi tätä osioo pään sisältä. Mut helpommin moottorien kytkimiä ajan puhtaaks kun alkaisin selvittään tän pääkopan muttereita oikeisiin lokeroihin.
W niinkuin witutus. Tää on toi edellinen tuplana. Eli joku asia vituttaa valmiiks ja sit joku asia X kaatuu samaan aikaan päälle. Tätä usein kutsutaan edellisestä illasta juurensa juontavaksi rahapula + krapula-kombinaatioksi. Yhdellä sanalla morkkis.
X-files? Kas noin, soiko teilläkin nyt sen antiikkisen sarjan karmiva tunnari päässä?
Y niinkuin yksinäisyys. Monet mieltää, että itsenäisyys on yksinäisyyttä, ei aina, mutta mun kohdalla se pitää paikkansa. Välillä mietityttää kuinka hemmetin riippuvainen mä olen seurasta. Osaan olla yksin, mutta en halua ja siinä on vissi ero. Illat näin koneella naputellessani ja runosuoneni sykkiessä tää on jees, mut sit kun koittaa hetki ennen nukkumaanmenoa, niin ai hitto kun olis kiva joku kämppis vaikka, jolle nauraa tai jonka kanssa nauraa.
Zorro? Oks tällä tunnaria? Voisin vaihtaa kohdan X tunnarin tähän.
Å niinkuin Åbo, Turku. Mä tykkään ruotsinkielestä ja Turusta. Siksi oon monesti miettiny miks se on muka se Suomen ahteri? Valaiskaa mulle miksi Turku on verrattavissa ulostusreikään? (Itsehän olen Toijalalla haastamassa Turun titteliä ja halutessanne kerron listan miksi)
Ä niinkuin äiti. Äiti (ainakin mun) on ihana, suojeleva, rakastava, mutta myöskin välillä rakastava ilman välissä sykkivää "k":ta. Lähes joka puhelu, mikä äipän kanssa käydään, joudutaan käymään uudestaan, koska joko 1) puhutaan päällekkäin 2) huudetaan päällekkäin. Vaihtoehto 2 on epämieluinen niin kanssamatkustajille kuin puhelun kummallekin osapuolelle. Paskinta tässä on se, että kaikki häviää tän erän. Mutta ei, me ei kuitenkaan riidellä, me keskustellaan!
Ö niinkuin öljy. Tällä alalla sen saaminen ihoonsa on väistämätöntä. Kun tarpeeksi öljysillä näpeillä koitat handlata työkaluja, ne ei pysy käsissä. Vedellä se ei lähde ja saippuat kuivattaa. Ja sitten kun saippuat kuivattaa, joudut rasvaamaan käsiä. Rasva ei kuivu ja se on jo sitten ihan sama onko se rasvaa vai öljyä, kun ne työkalut ei pysy käsissä, joten joudut pesemään käsiä... Ja... niin...
Tässä mun abc, haastan teidät tekemään saman. mulla tää oli vitutuspainotteinen.
Rakkaudella: Jasmin <3
tiistai 20. elokuuta 2013
Hetki lyö
Tässä naukkaillessani aamutuimaan juotavaa omena-mangojogurttia, tajuan et vihdoin mulla ei ole mitään hätää. Normaalisti, jos aamurutiinini rikkoo pilaantunut maito, niin nyt se ei sitä tehnyt. Puuro meni pilalle ja mulla on nälkä, mutta silti olo on onnellinen, koska mulle on tapahtunut lyhyen ajan sisään ihan törkeen hienoja asioita. Ja mikä parasta, mun läheiset kaverit on päässy kouluun ja saanu töitä, joista oon vilpittömän ylpee!
Uudessa duunissa oon ollut nyt viikon, vaikkakin viime torstain ja perjantain olin pois, anotulla vapaalla. Nyt oon päässy uuden viikon myötä työn sarkaan kiinni ja sopimusta on ens kuun loppuun. Eilen oli mun elämäni yksi jännittävimmistä päivistä ja siitäkin tuun postaan lisää, paljon lisää, kunhan se on mahdollista. Kesän yllä vaanineet mustat pilvet, toivottomat työhakemusten lähettämiset ja ankeat yritykset nousta sängystä aikaisin, ovat takana päin.
Mä elän tällä hetkellä mun unelmaa. Unelmaa, jossa saan ilmaista itseäni, saan tehdä yhteistyötä todella huikeiden persoonien kanssa, joilla samat tavoitteet kun itselläni. Unelmaa, johon mulla on sittenkin mahdollisuus. Aion antaa kaikkeni tänä syksynä ja katsoo mihin mun kyvyt ja rahkeet riittävät. Mulla on tän kaiken takia tosi hyvä fiilis ja tulipa (pakosta) kämppäkin siivottua ja täälläkin on hyvä olla.
Ikkunasta virtaa viileää ilmaa ja lasi on huurussa. Kohta mä lähden painatteleen työpaikalle tyhmä virne naamalla, oon vaan niin onnellinen. Mulla on maailman rakkaimmat ystävät ympärillä ja ihanin perhe. Ketään en vaihtas ja se on punasipuli.
<3:llä Jasmin
Uudessa duunissa oon ollut nyt viikon, vaikkakin viime torstain ja perjantain olin pois, anotulla vapaalla. Nyt oon päässy uuden viikon myötä työn sarkaan kiinni ja sopimusta on ens kuun loppuun. Eilen oli mun elämäni yksi jännittävimmistä päivistä ja siitäkin tuun postaan lisää, paljon lisää, kunhan se on mahdollista. Kesän yllä vaanineet mustat pilvet, toivottomat työhakemusten lähettämiset ja ankeat yritykset nousta sängystä aikaisin, ovat takana päin.
Mä elän tällä hetkellä mun unelmaa. Unelmaa, jossa saan ilmaista itseäni, saan tehdä yhteistyötä todella huikeiden persoonien kanssa, joilla samat tavoitteet kun itselläni. Unelmaa, johon mulla on sittenkin mahdollisuus. Aion antaa kaikkeni tänä syksynä ja katsoo mihin mun kyvyt ja rahkeet riittävät. Mulla on tän kaiken takia tosi hyvä fiilis ja tulipa (pakosta) kämppäkin siivottua ja täälläkin on hyvä olla.
Ikkunasta virtaa viileää ilmaa ja lasi on huurussa. Kohta mä lähden painatteleen työpaikalle tyhmä virne naamalla, oon vaan niin onnellinen. Mulla on maailman rakkaimmat ystävät ympärillä ja ihanin perhe. Ketään en vaihtas ja se on punasipuli.
<3:llä Jasmin
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Lauluja sadepäivän varalle
Mikään ei vituta niin paljon kun nälkä ja vesisade.
Ennen käväisyäni tossa yks päivä kaverini kanssa kupposellisella kahvia, raahasin ruhoni läpi tihusateen mäkkäriin. Saisin oikeastaan hävetä, sillä olen maksellut salikorttia koko kesän ja käyntikertojeni määrä kyseisellä plantaasilla on laskettavissa yhden käden sormilla. Hyi minua ja minun rupsahtanutta bebaani. Nälästä närkästyneenä painelin itsestään aukeavista ovista sisälle rasvan hajuun odottelemaan tuota jumalten lahjaa lihaville lapsille, euron juustohampparia. Kyllä ommeinaan läskeille tehty helpoksi astella taivaaseen, jos ei lasketa yhtä porrasta, joka on standardia korkeampi Hämeenkatu vitosessa, Tampereella.
Astuin lyhyempään jonoon, joka osoittautui virheelliseksi valinnaksi, niinkuin hyvin suuri osa muistakin elämäni pienistä valinnoista. Minua ennen kolme tanttaa ja yksi engelsmanni, toisessa jonossa olisi ollu viisi sutjakkaa. Enkkupoika osoittautui hankalaksi ja kaksi muuta edessäni tilasivat varmaan ruuat maailman jokaiseen kolkkaan. Hamppareita ja muuta pöperöö oli varmasti kolmannellekin jalalle. Pönöttäessäni lyhyemmässä jonossa kuin tatti paskassa, tajusin toisen jonon soljuvan eteenpäin ripulin lailla. (Miksi vertaan kumpaakin jonoa kakkaan?) No, päätin olla vaihtamatta jonoa ja oma vuoroni hehkuessa verkkokalvoillani, myyjä toteaa vievänsä pöytään. EI JUMALAUTA.
"Mä olisin ottanu vaan yhen juustohampparin..." Kuului pieni ääni sisältäni ja kiltti myyjä suostui antamaan sen ennen pöytään viemistä. Mun sydän löi pari kertaa tyhjää, kun jouduin syömään hampparini ketsupilla. Hyi. Mutta vetäsin safkani kolmella haukulla hengittämättä ja liikoja miettimättä. Mulla oli jo kiire viereiseen mestaan imaseen kahvit.
Lyhyehkön rupattelun jälkeen päätettiin lähteä kumpikin koteihimme, mutta mieltä ei ylentänyt ikkunan läpi näkyvä keli. Satoi kun sutenöörin satiaisesta siittimestä. Tuli siinä muutama kiertoilmaus luikautettua kun kumpiki tajus, että sontsa on kotona. Ei muuta kun uhmaamaan sadetta... ja vittuuntuun. Mulla oli pelkät lipokkaat alla, jotka pyörii jalassa ku puolukka emättimessä, kun vähänkin kastuvat. Poikkeusta ei tullut kaavaan tälläkään kertaa. Joka askelella sai rutistaa varpaansa myttyyn ja toivoa, ettei monot jää matkasta. Ja vitut. Sinnehän ne jäi kerta toisensa jälkeen, millon liikennevaloihin ja milloin lätäkköön.
Pääsin bussiin litimärkänä, vittuuntuneena ja elämäni pisimmän mäkkijonotuksen jälkeinen juustohampuusi KETSUPILLA mahassa.
Ennen käväisyäni tossa yks päivä kaverini kanssa kupposellisella kahvia, raahasin ruhoni läpi tihusateen mäkkäriin. Saisin oikeastaan hävetä, sillä olen maksellut salikorttia koko kesän ja käyntikertojeni määrä kyseisellä plantaasilla on laskettavissa yhden käden sormilla. Hyi minua ja minun rupsahtanutta bebaani. Nälästä närkästyneenä painelin itsestään aukeavista ovista sisälle rasvan hajuun odottelemaan tuota jumalten lahjaa lihaville lapsille, euron juustohampparia. Kyllä ommeinaan läskeille tehty helpoksi astella taivaaseen, jos ei lasketa yhtä porrasta, joka on standardia korkeampi Hämeenkatu vitosessa, Tampereella.
Astuin lyhyempään jonoon, joka osoittautui virheelliseksi valinnaksi, niinkuin hyvin suuri osa muistakin elämäni pienistä valinnoista. Minua ennen kolme tanttaa ja yksi engelsmanni, toisessa jonossa olisi ollu viisi sutjakkaa. Enkkupoika osoittautui hankalaksi ja kaksi muuta edessäni tilasivat varmaan ruuat maailman jokaiseen kolkkaan. Hamppareita ja muuta pöperöö oli varmasti kolmannellekin jalalle. Pönöttäessäni lyhyemmässä jonossa kuin tatti paskassa, tajusin toisen jonon soljuvan eteenpäin ripulin lailla. (Miksi vertaan kumpaakin jonoa kakkaan?) No, päätin olla vaihtamatta jonoa ja oma vuoroni hehkuessa verkkokalvoillani, myyjä toteaa vievänsä pöytään. EI JUMALAUTA.
"Mä olisin ottanu vaan yhen juustohampparin..." Kuului pieni ääni sisältäni ja kiltti myyjä suostui antamaan sen ennen pöytään viemistä. Mun sydän löi pari kertaa tyhjää, kun jouduin syömään hampparini ketsupilla. Hyi. Mutta vetäsin safkani kolmella haukulla hengittämättä ja liikoja miettimättä. Mulla oli jo kiire viereiseen mestaan imaseen kahvit.
Lyhyehkön rupattelun jälkeen päätettiin lähteä kumpikin koteihimme, mutta mieltä ei ylentänyt ikkunan läpi näkyvä keli. Satoi kun sutenöörin satiaisesta siittimestä. Tuli siinä muutama kiertoilmaus luikautettua kun kumpiki tajus, että sontsa on kotona. Ei muuta kun uhmaamaan sadetta... ja vittuuntuun. Mulla oli pelkät lipokkaat alla, jotka pyörii jalassa ku puolukka emättimessä, kun vähänkin kastuvat. Poikkeusta ei tullut kaavaan tälläkään kertaa. Joka askelella sai rutistaa varpaansa myttyyn ja toivoa, ettei monot jää matkasta. Ja vitut. Sinnehän ne jäi kerta toisensa jälkeen, millon liikennevaloihin ja milloin lätäkköön.
Pääsin bussiin litimärkänä, vittuuntuneena ja elämäni pisimmän mäkkijonotuksen jälkeinen juustohampuusi KETSUPILLA mahassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)